Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 2: Vinkkejä kuluttajalle

shutterstock_241094929

Edellisessä blogitekstissämme paneuduimme vaatealan vastuullisuushaasteisiin ja toimme esille, miten yritykset ovat voineet vaikuttaa vaatealan vastuuasioiden edistämiseen. Nyt haluamme jakaa kuluttajille vinkkejä siitä, miten löytää tie vastuullisempien vaaterekkien luokse.

Navigointiapua vaatekaupoille

Oletko yrittänyt etsiä kestäviä vaatteita – sellaisia, jotka täyttäisivät sekä omat henkilökohtaiset että eettiset ja ekologiset kriteerit mutta jotka eivät hinnallaan saisi sinua kääntymään ulos ovesta?

Etsiminen voi tuntua haasteelliselta, sillä kuluttajalle ei ole vielä olemassa selkeää karttaa, jonka mukaan navigoida kestävien vaatteiden ostajana.

Ei kuitenkaan ole tarvetta repiä pelihousuja, sillä näitä asioita tutkitaan ja niihin vaikutetaan. On myös hyvä pitää mielessä, että jokaisella meistä on mahdollisuus olla edistämässä vaatealan yritysten toimintaa kestävämpään suuntaan.

Vuonna 2014 Clean Clothes campaign -vaatetutkimus arvioi eri yritysten toimintaa ja vastuullisuutta vaatealalla. Tutkimuksessa julkaistiin tietoa yritysten vastuullisuusstrategioista ja niihin liittyvistä käytännön toiminnoista. Tutkimuksessa hyville pisteille pääsivät esimerkiksi Inditex, Mark & Spencer, Switcher ja Tchibo. Suomalaisia brändiyrityksiä, jotka olisivat eettisellä toiminnallaan vakuuttaneet, ei Clean Clothes -raportista valitettavasti vielä vuonna 2014 löytynyt.

On hyvä huomata, että tutkimusten ja arviointien tulokset vaihtelevat sen mukaan, milloin arvioinnit tehdään, mitä niissä arvioidaan ja mikä taho arviointeja tekee.

Alkuperää jäljittämässä

Vielä tänään on vaikeaa päästä täysin jäljille siitä, millaiset tehtaan työolot ovat ja millaiset oikeudet työntekijöillä on. Siksi on tärkeää, että kuluttajat osoittavat vaatekauppojen edustajille, että he ovat kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä.

Vaatteen alkuperämaan saa selville vaatelapusta ja vaatteen valmistustehdasta voi kysellä joko liikkeestä tai liikkeen asiakaspalvelusta.

Sen sijaan tuotteen materiaali on helpompi selvittää. Kun materiaali on tiedossa, voi ruveta arvioimaan vaatteen ekologista jalanjälkeä. Perinteiselle puuvillalle voi etsiä vaihtoehtoja ympäristöä vähemmän rasittavista luomupuuvillasta, bambusta tai muuntokuiduista kuten lyocellista.

Myös Reilu kauppa on tuonut kauppojen hyllyille omia sertifioituja puuvillatekstiilejä kuten sukkia, paitoja, pyyhkeitä ja lakanoita. Reilun kaupan puuvillatekstiileissä Reilun kaupan sertifiointi ei yletä vielä koko prosessiin pelloilta tehtaisiin vaan se sertifioi vain puuvillan viljelyn reiluksi.

Kotimainen valinta

Kotimaisia vaatteita ostamalla voi välttyä riskimaissa tehdyn vaatteen ostolta ja tukea samalla kotimaista tuotantoa. Avainlipulla leimatulla vaatteella on takuu siitä, että 50 % vaatteen tuotannosta on kotimaista. Esimerkiksi tunnetulla kotimaisella tekstiilituotteita valmistavalla Nanso-yrityksellä yli puolet vaatetuotannosta sijoittuu Suomi-neidon rajojen sisälle.

Kotimaisten pienyritysten toiminnan Suomessa mahdollistavat pitkälti verkkokaupat: usealla pienyrityksellä on oma verkkokauppansa. Kohti suurta unelmaa -blogista löytyy kattava kokoelma kotimaisia vaatteita myyvistä yrityksistä.

Esimerkiksi Lindexissä on ruvettu viime vuosina myymään sustainable choice -nimettyjä vaatteita, jotka valmistetaan ekologisemmista materiaaleista. Muista vaateliikkeistä voi yrittää bongata Soil Association- ja GOTS-merkintöjä, jotka takaavat ekologisten ja eettisten periaatteiden noudattamisen koko tuotantoketjussa.

Avainlipulla varustettuja vaatealan yrityksiä voi etsiä Avainlipun omilta nettisivuilta.

Omia vaatteita voi myös fiksailla paikallisilla toimijoilla tai hankkia jo käytetystä tekstiilistä muokatun vaatteen. Tällaista harrastaa esimerkiksi Helsingissä sijaitseva Remake.

Verkkokauppojen mahdollisuudet

Mikäli vaatteelta tavoittelee sekä eettisten että ekologisten kriteereiden täyttymistä, voi olla että helpoiten vaatteiden hankinta tapahtuu klikkailun kautta. Kotimaisista ja ulkomaisista verkkokaupoista on nykypäivänä paljon tarjontaa.

Tällaisia isompia verkkokauppoja, jotka ovat koonneet monen toimijan tuotteita samaan verkkoputiikkiin ovat esimerkiksi Karmashop, Nosh, Weecos, Nudge, Pure Waste, Asos Africa, People Tree ja Ethica.

Edellä mainittujen yritysten verkkokaupoista on mahdollista hankkia niin lähellä kuin kaukana tehtyjä vaatteita. Esimerkiksi Noshin tuotanto on Euroopassa, kun taas Karmashop perustaa toimintansa reilun kaupan ja kehitysyhteistyön pohjalle.

Asos African vaatteet tuotetaan yhteistyössä kenialaisen SOKO-nimisen tuotantolaitoksen kanssa. SOKOn periaatteisiin kuuluu huomioida tuotannon sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset.

Älä kuluta mitään

Ekologisin tapa on olla kuluttamatta. Mikäli kuitenkin vaatekaupoille mielii, on tärkeää pitää harkinta mukana ja hankkia vain sitä, mitä tarvitsee.

Seuraava blogitekstimme vie meidät vaatelainaamoon ja jatkaa lisävinkkien jakamista kestävistä vaatteiden hankkimisvaihtoehdoista!
Kestävämmän kulutuksen alkuvuotta toivotellen,
Nuoret yritysvastuutoimijat

 

HEI! Jos vastuullinen tekstiilituotanto kiinnostaa, tule mukaan dokkari-iltaamme tiistaina 27.2. Maksuton ilta järjestetään Helsingissä Uudella ylioppilastalolla, ja ohjelmassa on kehuttu Machines-elokuva. Käy klikkailemassa itsesi mukaan tapahtuman FB-eventissä.

Viime hetken täsmävinkit DocPoint-festareille

docpoint

Mikä olisikaan parempaa, kuin pehmeään penkkiin pujahtaminen poppareiden kanssa katsomaan vuoden parhaita, tärkeisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin pureutuvia dokumenttielokuvia valkokankaalta?

Doc Point -dokumenttielokuvafestivaali alkaa maanantaina 29. tammikuuta Helsingissä. Leffarunsaudessa voi suunnistaa joko vankan elokuvatietämyksen voimin tai luottaa intuitioon ja hyvään tuuriin. Jos kuitenkin haluat muutaman täsmävinkin, olemme poimineet laajasta kattauksesta teemoihimme sopivia dokumentteja. Ole hyvä!

Guardians of the Earth
Ilmastonmuutos on tosiasia. Mikäli kahden asteen lämpenemisen raja ylittyy, useimmat ekosysteemit romahtavat. YK on yrittänyt saada aikaan maailmanlaajuista ilmastosopimusta vuodesta 1995 alkaen.

Guardians of the Earth -dokumentissa päästään suljettujen ovien taakse Pariisin vuoden 2015 historialliseen ilmastokokoukseen, jossa syntyi Pariisin ilmastosopimus.

Sopimus oli aikanaan ja myös dokumentissa kuvattuna vaikean prosessin upea päätös. Sittemmin Yhdysvallat on vetäytynyt sopimuksesta, ja on selvää, että maailma on yhä vaarassa.

Motherland
Dokumentti kuvaa maailman kiireisimmäksi kutsutun synnytysosaston arkea Filippiinien pääkaupungissa Manilassa. Filippiineillä vanhat uskomukset ovat voimissaan, ja ehkäisyyn suhtaudutaan katolisessa maassa epäilevästi. Iso osa naisista ajautuu jo nuorina synnytyskoneiksi.

Motherland on läpileikkaus Filippiinien köyhästä väestönosasta, mutta se on myös kuvaus äitiyden riemuista ja yhteisöllisyydestä.

Freedom for the Wolf
Demokratia ja vapaus ovat uhattuina, mutta mitä vapaus oikeastaan on? Freedom for the Wolf ruotii demokratian ja vapauden tilaa muun muassa Hong Kongissa, Tunisiassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa. Elokuva peilaa poliitikkojen ajatuksia paikallistason ryhmiin ja taiteilijoihin. Näkökulmia tarjoavat myös kansalaisjärjestöt ja tutkijat.

Demokratian kriisiä ruokkivat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat – elokuvan kautta voi pohtia myös millainen on suomalaisen demokratian tila.

Ask the Sexpert
Intia on yksi maailman ristiriitaisimpia maita, mitä tulee seksivalistukseen. Toisaalla on aistillinen ja eroottis-filosofinen Kama Sutra ja toisaalla todellisuus, jossa osassa kouluista seksivalistus on  kokonaan kielletty.

Tohtori Mahinder Watsa vastaa lukijoiden seksiaiheisiin kysymyksiin intialaisessa Mumbai Mirror -sanomalehdessä. Veitsenterävä 93-vuotias lääkäri valistaa tietämättömiä seksin saloista ja ummistaa korvansa konservatiiveilta. Ask the Sexpert on dokumenttielokuva Watsasta. Vaikka seksivalistus herättää Intiassa polemiikkia, on Watsa päättänyt puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

 

DocPoint Festivaali 29.1.-4.2. Helsingin eri elokuvateattereissa.

Kannustaako “läpihuutovaalit” nuoria poliittiseen osallistumiseen?

Tulevien presidentinvaalien tulos on mielipidemittausten ja median mukaan jo sinetöity. Jopa vaaleja ruotiva podcast on nimetty LäpiHUUTOvaaleiksi. Vaikka podcastin nimi on monitulkintainen, tällainen retoriikka vaalien alla ei välttämättä kannusta kansalaisia aktivoitumaan poliittisina vaikuttajina.

Vaalit on yksi toimivan demokratian olennaisimpia toimintoja. Meillä kansalaisilla on valta valita, kuka maatamme luotsaa valtionpäämiehenä, puolustusvoimien ylipäällikkönä ja arvo- ja ulkopoliittisena johtajana seuraavat kuusi vuotta. Mutta käytämmekö tätä valtaa tasapuolisesti?

Kuka presidentistä oikeasti päättää?

Suomessa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, joka on myös eniten käytetty yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen keino. Vaikka äänestysprosentit ovat maassamme suhteellisen korkeita ja muodostavat suomalaiselle demokratialle vahvan pohjan, osallistuvat tietyt ryhmät yhteiskunnallisesti muita vähemmän. Yksi näistä ryhmistä on nuoret.

Suomalaisilla nuorilla on tutkimuksen mukaan erittäin hyvät tiedot yhteiskunnasta, mutta se ei näytä johtavan aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Toisaalta tutkimuksissa poliittinen osallistuminen määritellään yleensä perinteisten vaikuttamiskeinojen mukaan, mikä saattaa jättää huomiotta nuorten käyttämät moninaisemmat vaikuttamisen ja osallistumisen tavat.¹

Yhteiskunnallisen osallistumisen eriytyminen ja kasautuminen tietyille ryhmille kuten korkeasti koulutetuille ja hyväosaisille on demokratialle suuri uhka. Tutkija Hanna Wass on tarkastellut demokratiapolitiikkaa nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Erityisen kiinnostavaa kansalaisten osallistumisen kannalta on Wassin esittämä ydinkysymys siitä, miten voidaan turvata tasa-arvoiset vaali- ja osallistumisoikeudet kaikille.

Nuorten lisäksi vähemmän osallistuvat siis heikommassa asemassa olevat.

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on nostettu esiin myös heikko-osaiset ns. NEET-nuoret (Not In Employment, Education or Training). “Ulkopuolisuus työstä, harjoittelupaikasta ja koulutuksesta heijastuu siten, että pyrkimys vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin on selvästi harvinaisempaa NEET-nuorilla ikätovereihin verrattuna”, tutkimus tuo ilmi. Näiden nuorten erityisen haavoittuvainen yhteiskunnallinen asema vaatii erityistä huomiota.

Siis, jotta demokratia toimisi ja kansalaiset osallistuisivat yhteiskunnallisesti myös eliitin ulkopuolelta, on eriarvoistumista ehkäistävä ja tasa-arvoa edistettävä ja nuoria kannustettava osallistumaan. Demokratian vahvuus punnitaan sen kyvyssä turvata yhdenvertaisen poliittisen osallisuuden edellytykset kaikille kansalaisille.

On hyvä merkki, että osallistuminen ja sen puute tuntuvat olevan demokratiapolitiikan ja nuorisotutkimuksen kärkiteemoja. Tutkimustulosten on kuitenkin johdettava myös poliittisiin toimiin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, sillä muuten on uhkana, että Suomeen kasvaa edustuksellisen yhteiskunnallisen osallistumisen passiivinen sukupolvi.

Äänelläsi on väliä

Palataan vielä tekstin alkuun ja “läpihuutovaaleihin”. Jos osallistumisesta ja vaikuttamisesta – demokratian kulmakivistä – maalataan merkityksetöntä kuvaa edes retorisella tasolla tai vahingossa, ei se takuuvarmasti ainakaan innosta nuoria osallistumaan edustuksellisen demokratian käytäntöihin.

Ja eipä siinä, osallistua voi monin muinkin tavoin kuin äänestämällä, mutta ainakin vielä suomalainen yhteiskunta perustuu edustukselliselle demokratialle, ja päättäjät valitaan vaaleilla. Niin kauan kuin näin on, on tärkeää tuoda osallistuminen esiin valossa, jossa sillä on edes potentiaalista merkitystä.

Kiinnostavat ja merkitykselliset teemat (tai toisaalta niiden puute) kannustavat osallistumaan. Ovatko kehitysyhteistyö, tyttöjen asema tai ilmastonmuutoksen ehkäisy päässeet esille ehdokkaiden puheissa? Eivät tarpeeksi, jos kysytään aiheesta Kepan vieraskolumnissa kirjoittaneelta Matti Ylöseltä. “Suomen tasavallan presidentillä olisi loistava asema globaalien aloitteiden edistäjänä, jos sitä vaan osattaisiin ja haluttaisiin käyttää”, hän kirjoittaa. Oletko samaa mieltä? Juuri sinä voit haastaa ehdokkaita vaikka Mitä-verkoston teemoista.

MENOVINKKI:

Tulevaisuuden lupauksia -nimellä kulkeva nuorten presidentinvaalipaneeli järjestetään 17. tammikuuta Helsingissä.

Tapahtuman FB-eventtiin pääset tästä >>

 

¹ Rapeli, Lauri & Borg, Sami. Kinnostavaa mutta monimutkaista: tiedot, osallistuminen ja suhtautuminen vaikuttamiseen. Teoksessa Grönlund, Kimmo & Wass, Hanna (toim.) Poliittisen osallistumisen eriytyminen. Eduskuntavaalitutkimus 2015, s. 375. Luettavissa: http://www.fsd.uta.fi/~vaaltut/Eduskuntavaalitutkimus_2015.pdf

 

Anna Hyödynmaa

Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia

Seksuaalioikeudet kuuluvat meille kaikille, mutta tiedätkö mitä nämä oikeudet ovat? Viime sunnuntaina vietettiin kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää, joten on hyvä kerrata, mitä nämä oikeudet pitävät sisällään.

Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle riippumatta sukupuolesta, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai terveydentilasta. Seksuaalioikeuksilla taataan, että jokaisella on oikeus päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Jokaisella on itsemääräämisoikeus kehoonsa sekä oikeus ilmaista ja toteuttaa oman seksuaaliseen suuntautumisensa mukaista seksuaalisuutta. Nämä oikeudet tuovat myös mukanaan velvollisuuden kunnioittaa muiden seksuaalioikeuksia.

Seksuaalioikeudet on määritelty eri tavoin useissa seksuaalioikeuksien julistuksissa, joten yhtä tarkkaa määritelmää niille ei voi antaa. Yleisesti seksuaalioikeudet voidaan kuitenkin jakaa seitsemään eri oikeuteen. Ensimmäinen on oikeus omaan seksuaalisuuteensa. Tällä oikeudella taataan, että jokaisella on oikeus nauttia oman seksuaalisen suuntautumisensa mukaisesta seksuaalisuudesta. Toinen on oikeus tietoon seksuaalisuudesta. Tällä oikeudella taataan, että jokaisella on oikeus saada tietoa muun muassa seksuaalisuuden monimuotoisuudesta, ehkäisystä ja seksitaudeista sekä siitä, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia meillä jokaisella on.

Kolmas on oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi. Jokaisella on oikeus elämään, turvallisuuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen. Jokaisella on oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi esimerkiksi seksitaudeilta ja seksuaaliselta väkivallalta. Metoo-kampanjan myötä voimme huomata, että tämä seksuaalioikeus ei toteudu Suomessa ja maailmalla.  Seksuaalinen häirintä loukkaa seksuaalioikeuksia, eikä sitä tule hyväksyä. Neljäs on oikeus seksuaaliterveyspalveluihin. Tällä taataan oikeus turvalliseen, luotettavaan ja korkeatasoiseen seksuaaliterveydenhoitoon, jonka tulee olla helposti saatavilla. Erityisen tärkeää on tarjota nuorisoystävällisiä palveluita, joiden piirissä nuoria kunnioitetaan eikä väheksytä.

Viides on oikeus tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi omana itsenään ilman pelkoa syrjinnästä.  Kuudes on oikeus yksityisyyteen. Tämä oikeus takaa sen, että jokaisella on oikeus tehdä yksilöllisiä päätöksiä omaan seksuaalisuuteensa liittyen ilman muiden painostusta.  Seitsemäs on oikeus vaikuttaa ja osallistua omaan seksuaalisuuteen liittyvään päätöksentekoon.

Seksuaalioikeudet takaavat jokaiselle oikeuden turvalliseen ja vapaaseen seksuaalisuuteen. Seksuaalioikeudet ovat kuitenkin ihmisoikeuksista haavoittuvimpia. Ihmisten vapautta tehdä päätöksiä omaan seksuaalisuuteensa liittyen rajoitetaan ympäri maailmaa, ja siksi nämä oikeudet eivät toteudu kaikkialla. On tärkeää muistaa, että seksuaalioikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia ja ilman niiden kunnollista toteutumista eivät muutkaan ihmisoikeudet voi kunnolla täyttyä.

Tällä hetkellä seksuaalisista oikeuksista ei ole olemassa oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä sopimusta, minkä takia seksuaalioikeuksista puhuminen ja niiden näkyväksi tekeminen onkin erityisen tärkeää.

Sanna Kotiranta, konseptivastaava, johto- ja suunnitteluryhmä

Lähde: Väestöliiton Väestötietosarja 28 (2015): Seksuaalioikeudet.

Tavoitteena naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen

Vuodesta 1999 alkaen joka marraskuun 25. on vietetty YK:n Kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Vaikka edistysaskelia on otettu, on naisiin kohdistuva väkivalta vielä 2010-luvullakin vakava ongelma maailmanlaajuisesti – se koskettaa naisia ja tyttöjä niin kehitysmaissa kuin meillä Suomessakin. Huonoimmassa asemassa ovat tytöt, joita uhkaavat erityisesti köyhemmissä maissa lapsiavioliitot ja lapsiraskauksiin johtava seksuaalinen väkivalta sekä sukuelinten silpominen. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan on loputtava, jotta voimme taata ihmisoikeuksien toteutumisen.

Kolmannes maailman naisista kokee väkivaltaa

Arviolta jopa kolmasosa kaikista naisista joutuu fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi elämänsä aikana. Noin 750 miljoonaa tyttöä tai naista on päätynyt naimisiin ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä ja noin 200 miljoonan tytön tai naisen sukuelimet on silvottu. Kuitenkin vain alle 40 % väkivaltaa kokeneista naisista on hakenut apua tilanteeseensa [1]. Miksi niin suuri osa jättää avun hakematta?

Uhka tyttöjen terveydelle ja kehitykselle

Väkivallan seuraukset ovat vakavia erityisesti terveyden ja henkisen hyvinvoinnin sekä tyttöjen kasvun ja kehityksen kannalta. Monet raiskauksen uhreiksi joutuneet tytöt ja nuoret naiset ovat pakotettuja jättämään koulunkäynnin kesken ei-toivottujen raskauksien takia ja tulemaan äideiksi liian aikaisin. Mahdollisuus aborttiin varsinkin kehitysmaissa on erittäin pieni ja muun muassa Afrikassa suurin osa raskaudenkeskeytyksistä tehdään kotioloissa ilman valvontaa, mikä saattaa johtaa komplikaatioihin ja olla jopa hengenvaarallista. Lisäksi riskinä on mielenterveysongelmien lisäksi muun muassa sukupuolitaudit, kuten HIV.

Perheväkivalta henkirikosten takana

Naisten kohtaamasta väkivallasta suurin osa on parisuhde- tai perheväkivaltaa. Parisuhteessa elävien naisten asema onkin monissa maissa edelleen huono – tästä kertoo jotakin jo pelkästään se, että vain 52 maassa raiskaus avioliitossa on kriminalisoitu [2]. WHOn tilaston mukaan Kaakkois-Aasiassa ja Afrikan maissa yli kolmasosa sekä kehittyneissä maissa noin neljäsosa parisuhteessa ikinä olleista naisista kohtaa tai on kohdannut fyysistä ja/tai seksuaalista parisuhdeväkivaltaa. Mielikuva naisia pusikossa vaanivasta rikollisesta on siis väärä, sillä hyvin usein tapauksissa tekijä on joku naisen läheinen, kuten oma puoliso.

Perheväkivalta on hälyttävän usein syynä myös naisten ennenaikaisiin kuolemiin. Lähes puolet kaikista naisiin kohdistuneista henkirikoksista on seurausta parisuhde- tai perheväkivallasta, kun taas henkirikoksen uhreiksi joutuneista miehistä vain 6 % oli saanut surmansa puolisonsa tai perheensä käsissä. Tilanne on erityisen vakava Aasiassa, Oseaniassa ja Euroopassa, missä yli puolessa henkirikostapauksista naisen on surmannut oma puoliso tai muu perheenjäsen [3].

Parantamisen varaa myös Suomessa

Myös Suomessa naiset kohtaavat eniten väkivaltaa kotona tai työpaikalla, eli tekijä on usein läheinen tai jollakin tavalla entuudestaan tuttu. Yli kaksi kolmasosaa perheväkivallan uhreista Suomessa on naisia, minkä lisäksi perheväkivalta tappaa neljä kertaa enemmän naisia kuin miehiä. Varsinkaan seksuaalisesta väkivallasta ei kuitenkaan läheskään aina tehdä rikosilmoitusta ja sitäkin harvemmin raiskaustapaukset etenevät oikeuteen asti [4]. Edes oikeudenkäynti ei aina tuo uhrille oikeutta – esimerkiksi viikolla mediassakin esillä olleessa tapauksessa 10-vuotiaan tytön raiskanneen miehen raiskaustuomio hylättiin, koska uhri ei ollut vastustellut tarpeeksi. Vaikka kyseessä oli lapsi, tuomio kaatui siihen, ettei väkivallalla pakottamisesta ollut näyttöä.

Työsarkaa riittää

Tehtävää on vielä paljon, jotta naisiin kohdistuva väkivalta saadaan kitkettyä. Asenteissa on edelleen muuttamisen varaa ja väkivaltaa kohtaan vaaditaan ehdoton nollatoleranssi. Vaikka kehityssuunta on oikea ja yhä useampi tuomitsee naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, täytyy meidän jokaisen tehdä töitä sen eteen, että väkivallalle saadaan laitettua stoppi.

 

 

Lähteet:

  1. Global and regional estimates of violence against women: prevalence and health effects of intimate partner violence and non-partner sexual violence, s. 2
  2. The World’s Women 2015: Violence against women, Chapter 6
  3. UNODC: Global Study on Homicide 2015, s. 49
  4. Tilastokeskus: Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta 40,6 prosenttia avio- ja avopuolisoiden välistä