Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 4: Käytetty vaate vaihtoehtona

blue-2564660_1920

Kuinka usein uudistat vaatekaappiasi? Mitä syitä uudistuksesi taustalta löytyy? Millä tavoin vaatekaappiasi uudistat? Tiedätkö, mitä vanhoille lumpuillesi tapahtuu?

Tonneittain tekstiilijätettä

On tavallisempaa, että 2000-luvulla suomalaisen vaatekaapin henkareissa vaihtuvat vaatekappaleet tiheämpään tahtiin kuin aiemmilla vuosisadoilla. Ehkä jopa ajattelemme, että vaatekaappia on uudistettava, vaikka kulumia ja nukkaa vaatteiden kankaisiin ei olisi päässyt syntymään. Ainakin mainonta ja vaatefirmojen useasti vuodessa ilmestyvät mallikuvastot kannustavat kohti sovituskoppeja tai verkkokauppoja uusimaan vaatekertojamme.

Maailman vaatetuotanto on ollut hurjassa nousussa: on arvioitu, että vuosien 2010 ja 2014 aikana vaatetuotanto olisi kaksinkertaistunut.

Tuoreille tunikoille ja chinoille on tehtävä kaappiin tilaa, jota raivataan vimmalla: on arvioitu, että Suomessa heitetään pois noin 70 miljoonaa kilogrammaa tekstiilijätettä vuodessa. Se tekee noin 13 kilogrammaa tekstiilijätettä suomalaista kohti. 13 kilogrammaan mahtuu muutama paidan jos sukankin vaihto.

Maailmassa vanhojen vaatteiden paino kohoaa jo lähes 4 miljoonaan tonniin. Se on aika kova paino mille tahansa puntarille. Uutta sijoituskotia vanhoille lumpuille on lähdettävä etsimään.

Joskus se löytyy roskiksesta, mutta onneksi muitakin vaihtoehtoja on.

Tekstiilistä uusiokäyttöön

Kaikki vanhoista vaatteistamme eivät päädy suorinta tietä roskalavalta kaatopaikalle. Sen lisäksi että omia vaatteita voi kierrättää itsenäisesti omassa lähiringissä tai kirpputoreilla, löytyy vaatekeräyspisteitä jopa pikkuruisista suomalaisista kylistä: UFF-merkittyjä keräyspisteitä on Suomessa satoja.

UFF-yhdistys kertoo vuoden 2016 kerätystä tekstiilisaaliista 97 % siirtyneen uusiokäyttöön. Kerätyt vaatteet ohjataan joko myymälään myytäviksi,  tukkumyyntiin tai Afrikkaan yhteistyöjärjestöjen varainhankinnan avuksi.

Tukkuasiakkaita UFF on kerännyt itselleen Suomen lisäksi Baltian maista ja Venäjältä. UFFilta löytyy Suomesta vertaistovereita: esimerkiksi SPR:llä, Pelastusarmeijalla, seurakunnilla ja Fidalla on omat keräyspisteensä käytetyille tekstiileille. Myös vaateketjuista ainakin Lindex, KappAhl, H&M ja Seppälä ottavat vastaan yksityishenkilöiden tekstiilejä.

Kierrättämisen onkalot

Kierrätystä ei ole nähty aukottomana: länsimaista kehitysmaihin suuntaavia vaatelähetyksiä on kyseenalaistettu ja ylipäätään vaatteiden nykyinen kiertokulku on arvioitu liian lyhyeksi. Edes kaikki uudetkaan vaatteet eivät löydä tietä kuluttajan kotiin: Tanskan TV2 yritti tutkia Operation x -nimisessä tutkimuksessaan vaateketjujen myymättömien vaatteiden käytäntöjä. Selvisi, että osa myymättömistä vaatteista päätyy poltettavaksi.

Tänä päivänä niin uusia kuin vanhoja käyttökelpoisia tekstiilejä heitetään polttouuniin. (Lue lisää aiheesta esim. täältä.) Etuna voi nähdä energiantuotannon, mutta polttaminen ei kuitenkaan ole vaatteen tehokkainta hyötykäyttöä. Märkä, haiseva, pahasti tahriintunut tai muuten hyvin huonokuntoinen tekstiili joutaa jätteeksi, mutta hyväkuntoiselle tekstiilille on keksittävä parempaa käyttöä. Hyötykäytön kehittelyyn tarvittaisiinkin nyt innovatiivisia otteita.

Lumpusta uusia hyödykkeitä

Suomessa on herätty kiertotalouden mahdollisuuksiin. Esimerkiksi Pure Waste -niminen kotimainen organisaatio kerää ulkomaisten vaatetehtaiden ompelun hukkapaloja, joista yritys kehittää vaatteita vähentäen näin tuotannossa syntyvää tekstiilijätteen määrää.

Myös vaatealan yritykset, kuten H&M, KappAhl ja Lindex ottavat vastaan vanhoja ja jopa rikkinäisiä vaatteita kierrätykseen. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) kierrätysoppaaseen on koottu kattava paketti eri kohteista, jonne kotien tekstiilit voi saattaa jatkamaan matkaa.

Helsinkiläinen Recci-yritys on ottanut tavoitteekseen tehdä lumppujen uusiokäytöstä kannattavaa liiketoimintaa. Recci toimittaa keräämiänsä tekstiilejä jatkojalostajille, joiden käsissä ne taipuvat autojen verhoiluun tai astianpesukoneiden äänieristeisiin.

Imatralla sijaitseva Partex-pajan tavoitteena on vähentää polttojätteen määrää vastaanottomalla poistotekstiilejä, joista valmistetaan tekstiilimurskaa teollisuuden raaka-aineeksi. Murskasta valmistetaan esimerkiksi pensselin varsia tai telakaukaloita. Lisäksi yritys kuntouttavalla työtoiminnallaan tarjoaa useille työttömille työpaikan.

Uusia voimia on liikkeellä. Tekstiilijätteen ongelmana näkemisen voisi jopa kääntää niin, että tässä saattaa olla toimiala, joka pystyy luomaan uutta taloutta ja työllisyyttä.

Lähteet:

Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 2: Vinkkejä kuluttajalle

shutterstock_241094929

Edellisessä blogitekstissämme paneuduimme vaatealan vastuullisuushaasteisiin ja toimme esille, miten yritykset ovat voineet vaikuttaa vaatealan vastuuasioiden edistämiseen. Nyt haluamme jakaa kuluttajille vinkkejä siitä, miten löytää tie vastuullisempien vaaterekkien luokse.

Navigointiapua vaatekaupoille

Oletko yrittänyt etsiä kestäviä vaatteita – sellaisia, jotka täyttäisivät sekä omat henkilökohtaiset että eettiset ja ekologiset kriteerit mutta jotka eivät hinnallaan saisi sinua kääntymään ulos ovesta?

Etsiminen voi tuntua haasteelliselta, sillä kuluttajalle ei ole vielä olemassa selkeää karttaa, jonka mukaan navigoida kestävien vaatteiden ostajana.

Ei kuitenkaan ole tarvetta repiä pelihousuja, sillä näitä asioita tutkitaan ja niihin vaikutetaan. On myös hyvä pitää mielessä, että jokaisella meistä on mahdollisuus olla edistämässä vaatealan yritysten toimintaa kestävämpään suuntaan.

Vuonna 2014 Clean Clothes campaign -vaatetutkimus arvioi eri yritysten toimintaa ja vastuullisuutta vaatealalla. Tutkimuksessa julkaistiin tietoa yritysten vastuullisuusstrategioista ja niihin liittyvistä käytännön toiminnoista. Tutkimuksessa hyville pisteille pääsivät esimerkiksi Inditex, Mark & Spencer, Switcher ja Tchibo. Suomalaisia brändiyrityksiä, jotka olisivat eettisellä toiminnallaan vakuuttaneet, ei Clean Clothes -raportista valitettavasti vielä vuonna 2014 löytynyt.

On hyvä huomata, että tutkimusten ja arviointien tulokset vaihtelevat sen mukaan, milloin arvioinnit tehdään, mitä niissä arvioidaan ja mikä taho arviointeja tekee.

Alkuperää jäljittämässä

Vielä tänään on vaikeaa päästä täysin jäljille siitä, millaiset tehtaan työolot ovat ja millaiset oikeudet työntekijöillä on. Siksi on tärkeää, että kuluttajat osoittavat vaatekauppojen edustajille, että he ovat kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä.

Vaatteen alkuperämaan saa selville vaatelapusta ja vaatteen valmistustehdasta voi kysellä joko liikkeestä tai liikkeen asiakaspalvelusta.

Sen sijaan tuotteen materiaali on helpompi selvittää. Kun materiaali on tiedossa, voi ruveta arvioimaan vaatteen ekologista jalanjälkeä. Perinteiselle puuvillalle voi etsiä vaihtoehtoja ympäristöä vähemmän rasittavista luomupuuvillasta, bambusta tai muuntokuiduista kuten lyocellista.

Myös Reilu kauppa on tuonut kauppojen hyllyille omia sertifioituja puuvillatekstiilejä kuten sukkia, paitoja, pyyhkeitä ja lakanoita. Reilun kaupan puuvillatekstiileissä Reilun kaupan sertifiointi ei yletä vielä koko prosessiin pelloilta tehtaisiin vaan se sertifioi vain puuvillan viljelyn reiluksi.

Kotimainen valinta

Kotimaisia vaatteita ostamalla voi välttyä riskimaissa tehdyn vaatteen ostolta ja tukea samalla kotimaista tuotantoa. Avainlipulla leimatulla vaatteella on takuu siitä, että 50 % vaatteen tuotannosta on kotimaista. Esimerkiksi tunnetulla kotimaisella tekstiilituotteita valmistavalla Nanso-yrityksellä yli puolet vaatetuotannosta sijoittuu Suomi-neidon rajojen sisälle.

Kotimaisten pienyritysten toiminnan Suomessa mahdollistavat pitkälti verkkokaupat: usealla pienyrityksellä on oma verkkokauppansa. Kohti suurta unelmaa -blogista löytyy kattava kokoelma kotimaisia vaatteita myyvistä yrityksistä.

Esimerkiksi Lindexissä on ruvettu viime vuosina myymään sustainable choice -nimettyjä vaatteita, jotka valmistetaan ekologisemmista materiaaleista. Muista vaateliikkeistä voi yrittää bongata Soil Association- ja GOTS-merkintöjä, jotka takaavat ekologisten ja eettisten periaatteiden noudattamisen koko tuotantoketjussa.

Avainlipulla varustettuja vaatealan yrityksiä voi etsiä Avainlipun omilta nettisivuilta.

Omia vaatteita voi myös fiksailla paikallisilla toimijoilla tai hankkia jo käytetystä tekstiilistä muokatun vaatteen. Tällaista harrastaa esimerkiksi Helsingissä sijaitseva Remake.

Verkkokauppojen mahdollisuudet

Mikäli vaatteelta tavoittelee sekä eettisten että ekologisten kriteereiden täyttymistä, voi olla että helpoiten vaatteiden hankinta tapahtuu klikkailun kautta. Kotimaisista ja ulkomaisista verkkokaupoista on nykypäivänä paljon tarjontaa.

Tällaisia isompia verkkokauppoja, jotka ovat koonneet monen toimijan tuotteita samaan verkkoputiikkiin ovat esimerkiksi Karmashop, Nosh, Weecos, Nudge, Pure Waste, Asos Africa, People Tree ja Ethica.

Edellä mainittujen yritysten verkkokaupoista on mahdollista hankkia niin lähellä kuin kaukana tehtyjä vaatteita. Esimerkiksi Noshin tuotanto on Euroopassa, kun taas Karmashop perustaa toimintansa reilun kaupan ja kehitysyhteistyön pohjalle.

Asos African vaatteet tuotetaan yhteistyössä kenialaisen SOKO-nimisen tuotantolaitoksen kanssa. SOKOn periaatteisiin kuuluu huomioida tuotannon sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset.

Älä kuluta mitään

Ekologisin tapa on olla kuluttamatta. Mikäli kuitenkin vaatekaupoille mielii, on tärkeää pitää harkinta mukana ja hankkia vain sitä, mitä tarvitsee.

Seuraava blogitekstimme vie meidät vaatelainaamoon ja jatkaa lisävinkkien jakamista kestävistä vaatteiden hankkimisvaihtoehdoista!
Kestävämmän kulutuksen alkuvuotta toivotellen,
Nuoret yritysvastuutoimijat

 

HEI! Jos vastuullinen tekstiilituotanto kiinnostaa, tule mukaan dokkari-iltaamme tiistaina 27.2. Maksuton ilta järjestetään Helsingissä Uudella ylioppilastalolla, ja ohjelmassa on kehuttu Machines-elokuva. Käy klikkailemassa itsesi mukaan tapahtuman FB-eventissä.