Kohti reilumpia kuntia – hankinta kerrallaan

shutterstock_477610840

Alkuun huonoja uutisia: Suomen kunnissa tehdään vuosittain runsaasti hankintoja, joissa tuotteet on tehty lapsityövoimalla ja/tai pakkotyöllä. Niin elintarvikkeita, työvaatteita, tietokoneita, sairaalavälineitä kuin huonekaluja ja katukiviä tuotetaan epäeettisissä olosuhteissa.

Vaikka ympäristökriteerit ovat jo pitkään kuuluneet kuntien hankintakriteeristöön, ongelmana on, että sosiaaliset kriteerit ovat toistaiseksi jääneet unholaan. Erityisesti kehitysmaahankinnoissa sosiaalisten kriteerien sisällyttäminen hankintaprosessiin on vielä erittäin harvinaista. Näin ollen kunnat osallistuvat tietämättään lapsityövoiman ja pakkotyön tukemiseen.

Sitten hyviin uutisiin: kunnat voivat vaikuttaa hankintojensa vastuullisuuteen esimerkiksi muokkaamalla kriteereitä, minkä perusteella julkisia hankintoja tehdään. Vuoden 2017 alussa voimaan astuneen uuden hankintalain ja kevään 2017 kuntavaalien vuoksi julkiset hankintayksiköt tarkistavat käytäntöjään parhaillaan. Myös 86 % suomalaisista pitää vastuullisuutta tärkeänä julkisissa hankinnoissa. (Lähde: sertifiointimerkkien teettämä kysely v. 2016) Kuntapäättäjillä on siis selkeästi kuntalaisten kannatus tehdä vastuullisempia valintoja.

Kansalaisjärjestöjen kampanja kerää hyviä esimerkkejä

15 suomalaista kehitys-, kuluttaja- ja ihmisoikeusjärjestöä (mukana mm. Plan International Suomi) haluaa vaikuttaa hankintojen epäkohtiin yhteistyössä kuntien kanssa. Järjestöjen yhteistyötä koordinoi Reilu kauppa ry.

Osin EU-rahalla rahoitettu kampanja rohkaisee ja antaa julkisille hankkijoille, kunnanvaltuutetuille ja kansanedustajille vinkkejä siitä, miten kehitysmaahankintojen vastuullisuutta voi kohentaa. Tavoitteena on innostaa ainakin 10 hankintayksikköä kokeilemaan vastuullisuuskriteerejä kehitysmaahankinnoissa vuoteen 2020 mennessä. Näistä kokeiluista kootaan ”10 esimerkillistä kehitysmaahankintaa” -opas, joka tarjoaa myönteistä näkyvyyttä edelläkävijöille ja vinkkejä muille hankkijoille. Lisäksi kampanja tiivistää hankkijoiden välistä yhteistyötä sekä kannustaa Suomen hallitusta luomaan vastuullisuutta edistävä strategia.  

Hyviä esimerkkejä on jo olemassa

Osa kunnista on jo tarttunut sorviin. Jyväskylässä on tehty valtuustoaloite, jossa sosiaaliset kriteerit halutaan ottaa osaksi kuntien hankintoja. Jyväskylän kristillisdemokraattinen valtuustoryhmä ehdottaa muun muassa, että työ- ja ihmisoikeuksiin liittyvät kriteerit ja ehdot otetaan osaksi jokaista Jyväskylän elektroniikka-, työvaate-, huonekalu-, elintarvike- ja katukivihankintaa. Lue lisää aloitteesta täältä.

Toinen merkittävä tulos on saatu Tampereella, jossa tutkittiin vastuullisten kriteerien lisäämisen vaikutusta kuntahankintojen hintaan. Vastuullisuuskriteerejä testattiin käytännössä muun muassa suurkeittiön pesuaineiden, renkaiden, katujen reunakivien sekä potilas- ja liinavaatevuokratekstiilien ja pesulapalvelujen kilpailutuksissa. Hankkeen pilottikilpailutuksissa saatujen arvioiden mukaan käytetyt vastuullisuuskriteerit eivät nostaneet hankintojen kustannuksia. Vastuullisuus ja talous eivät siis ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Voit lukea lisää Tampereen selvityksestä ja tuloksista täältä.

Miten tämä vaikuttaa minuun?

Kuntien budjeteissa ei pyöritellä pikkulukuja: julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain noin 35 miljardia euroa eli 16 % Suomen kansantaloudesta. Kuntien hankinnat näkyvät jokapäiväisessä elämässämme niin tallaamiemme katujen kiveyksiltä koulun tai päiväkodin ruokalautaselle. Emme aina edes huomaa, mihin kaikkeen kuntien hankinnat vaikuttavat.

Jokaisella Suomen 311 kunnasta on omat kunnanvaltuustonsa, joissa päätetään paikkakunnan asioista. Nämä päätökset vaikuttavat suorasti kuin epäsuorastikin jokaisen Suomessa asuvan elämään. Tämän vuoksi kunnan päätöksistä ja hankinnoista on syytä olla kiinnostunut. Kunnan edustajat ovat yleensä myös helpommin tavoitettavissa kuin kansanedustajat tai europarlamentaarikot, jolloin vaikuttaminen on tavallisen kuntalaisen näkökulmasta luonnollisesti vaivattomampaa.

Mitä voin tehdä asian eteen?

Äänestäminen, itse kuntavaaliehdokkaaksi asettuminen ja yhteydenotto kuntapäättäjiin ovat voimakkaimpia keinoja edistää asiaa. Kirjoita mielipidekirjoitus, keskustele opinahjossasi tai muussa kunnan yhteisössä ja ota rohkeasti esille vastuullisuusnäkökulma.

Nuoret Yritysvastuutoimijat tulee haastamaan jokaisen Suomen kunnan ottamaan asian esille omassa kunnanvaltuustossa. Me annamme myös lisävinkkejä kevään aikana, miten voit itse vaikuttaa vastuullisempien kuntahankintojen edistämiseen. Pysy siis kuulolla ja osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa yhdessä Mitä-verkoston, Reilun kaupan ja muiden kampanjakumppanien kanssa.

Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 2: Vinkkejä kuluttajalle

shutterstock_241094929

Edellisessä blogitekstissämme paneuduimme vaatealan vastuullisuushaasteisiin ja toimme esille, miten yritykset ovat voineet vaikuttaa vaatealan vastuuasioiden edistämiseen. Nyt haluamme jakaa kuluttajille vinkkejä siitä, miten löytää tie vastuullisempien vaaterekkien luokse.

Navigointiapua vaatekaupoille

Oletko yrittänyt etsiä kestäviä vaatteita – sellaisia, jotka täyttäisivät sekä omat henkilökohtaiset että eettiset ja ekologiset kriteerit mutta jotka eivät hinnallaan saisi sinua kääntymään ulos ovesta?

Etsiminen voi tuntua haasteelliselta, sillä kuluttajalle ei ole vielä olemassa selkeää karttaa, jonka mukaan navigoida kestävien vaatteiden ostajana.

Ei kuitenkaan ole tarvetta repiä pelihousuja, sillä näitä asioita tutkitaan ja niihin vaikutetaan. On myös hyvä pitää mielessä, että jokaisella meistä on mahdollisuus olla edistämässä vaatealan yritysten toimintaa kestävämpään suuntaan.

Vuonna 2014 Clean Clothes campaign -vaatetutkimus arvioi eri yritysten toimintaa ja vastuullisuutta vaatealalla. Tutkimuksessa julkaistiin tietoa yritysten vastuullisuusstrategioista ja niihin liittyvistä käytännön toiminnoista. Tutkimuksessa hyville pisteille pääsivät esimerkiksi Inditex, Mark & Spencer, Switcher ja Tchibo. Suomalaisia brändiyrityksiä, jotka olisivat eettisellä toiminnallaan vakuuttaneet, ei Clean Clothes -raportista valitettavasti vielä vuonna 2014 löytynyt.

On hyvä huomata, että tutkimusten ja arviointien tulokset vaihtelevat sen mukaan, milloin arvioinnit tehdään, mitä niissä arvioidaan ja mikä taho arviointeja tekee.

Alkuperää jäljittämässä

Vielä tänään on vaikeaa päästä täysin jäljille siitä, millaiset tehtaan työolot ovat ja millaiset oikeudet työntekijöillä on. Siksi on tärkeää, että kuluttajat osoittavat vaatekauppojen edustajille, että he ovat kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä.

Vaatteen alkuperämaan saa selville vaatelapusta ja vaatteen valmistustehdasta voi kysellä joko liikkeestä tai liikkeen asiakaspalvelusta.

Sen sijaan tuotteen materiaali on helpompi selvittää. Kun materiaali on tiedossa, voi ruveta arvioimaan vaatteen ekologista jalanjälkeä. Perinteiselle puuvillalle voi etsiä vaihtoehtoja ympäristöä vähemmän rasittavista luomupuuvillasta, bambusta tai muuntokuiduista kuten lyocellista.

Myös Reilu kauppa on tuonut kauppojen hyllyille omia sertifioituja puuvillatekstiilejä kuten sukkia, paitoja, pyyhkeitä ja lakanoita. Reilun kaupan puuvillatekstiileissä Reilun kaupan sertifiointi ei yletä vielä koko prosessiin pelloilta tehtaisiin vaan se sertifioi vain puuvillan viljelyn reiluksi.

Kotimainen valinta

Kotimaisia vaatteita ostamalla voi välttyä riskimaissa tehdyn vaatteen ostolta ja tukea samalla kotimaista tuotantoa. Avainlipulla leimatulla vaatteella on takuu siitä, että 50 % vaatteen tuotannosta on kotimaista. Esimerkiksi tunnetulla kotimaisella tekstiilituotteita valmistavalla Nanso-yrityksellä yli puolet vaatetuotannosta sijoittuu Suomi-neidon rajojen sisälle.

Kotimaisten pienyritysten toiminnan Suomessa mahdollistavat pitkälti verkkokaupat: usealla pienyrityksellä on oma verkkokauppansa. Kohti suurta unelmaa -blogista löytyy kattava kokoelma kotimaisia vaatteita myyvistä yrityksistä.

Esimerkiksi Lindexissä on ruvettu viime vuosina myymään sustainable choice -nimettyjä vaatteita, jotka valmistetaan ekologisemmista materiaaleista. Muista vaateliikkeistä voi yrittää bongata Soil Association- ja GOTS-merkintöjä, jotka takaavat ekologisten ja eettisten periaatteiden noudattamisen koko tuotantoketjussa.

Avainlipulla varustettuja vaatealan yrityksiä voi etsiä Avainlipun omilta nettisivuilta.

Omia vaatteita voi myös fiksailla paikallisilla toimijoilla tai hankkia jo käytetystä tekstiilistä muokatun vaatteen. Tällaista harrastaa esimerkiksi Helsingissä sijaitseva Remake.

Verkkokauppojen mahdollisuudet

Mikäli vaatteelta tavoittelee sekä eettisten että ekologisten kriteereiden täyttymistä, voi olla että helpoiten vaatteiden hankinta tapahtuu klikkailun kautta. Kotimaisista ja ulkomaisista verkkokaupoista on nykypäivänä paljon tarjontaa.

Tällaisia isompia verkkokauppoja, jotka ovat koonneet monen toimijan tuotteita samaan verkkoputiikkiin ovat esimerkiksi Karmashop, Nosh, Weecos, Nudge, Pure Waste, Asos Africa, People Tree ja Ethica.

Edellä mainittujen yritysten verkkokaupoista on mahdollista hankkia niin lähellä kuin kaukana tehtyjä vaatteita. Esimerkiksi Noshin tuotanto on Euroopassa, kun taas Karmashop perustaa toimintansa reilun kaupan ja kehitysyhteistyön pohjalle.

Asos African vaatteet tuotetaan yhteistyössä kenialaisen SOKO-nimisen tuotantolaitoksen kanssa. SOKOn periaatteisiin kuuluu huomioida tuotannon sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset.

Älä kuluta mitään

Ekologisin tapa on olla kuluttamatta. Mikäli kuitenkin vaatekaupoille mielii, on tärkeää pitää harkinta mukana ja hankkia vain sitä, mitä tarvitsee.

Seuraava blogitekstimme vie meidät vaatelainaamoon ja jatkaa lisävinkkien jakamista kestävistä vaatteiden hankkimisvaihtoehdoista!
Kestävämmän kulutuksen alkuvuotta toivotellen,
Nuoret yritysvastuutoimijat

 

HEI! Jos vastuullinen tekstiilituotanto kiinnostaa, tule mukaan dokkari-iltaamme tiistaina 27.2. Maksuton ilta järjestetään Helsingissä Uudella ylioppilastalolla, ja ohjelmassa on kehuttu Machines-elokuva. Käy klikkailemassa itsesi mukaan tapahtuman FB-eventissä.

ilmaSTOPin loppuyhteenveto

Keväällä ja kesällä 2016 Mitä-verkosto suunnitteli ja toteutti ilmaSTOP-nimisen ilmastonmuutoskampanjan. Kampanjan ytimessä oli aikaisemmasta Sukupuoliroolien vangit -kampanjasta uudelleen tuunattu häkki, johon sijoittui ilmastovaikuttamisen peli.

Peli oli matka vaikuttamiseen, jossa lähdettiin omista kulutustottumuksista ja arjen valinnoista ja siirryttiin poliittiseen- ja yritysvaikuttamiseen. Ideana oli laajeneva vaikuttamisen kehä – omasta arjesta on helppo lähteä liikkeelle ja sitten laajentaa perspektiiviä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan vaikuttamista ja ratkaisuja monella tasolla ja niinpä pelissäkin kaikki tasot
täytyi ratkaista.

Ilmastohäkki

Tavoitteena oli tavoittaa kampanjalla 500 henkeä. Sisällöllisesti tavoitteena oli saada osallistujat huomaamaan, että ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa monella tasolla. Lisäksi tavoitteena oli, että pelin jälkeen osallistujalle jää hyvä fiilis ja sellainen olo, että hän itse kykenee vaikuttamaan.

Häkkipeliä pelasi Maailma kylässä -festivaaleilla 236 henkilöä, Roihu-partioleirillä 113 henkilöä ja Turku Priden puistojuhlassa 60 henkilöä. Yhteensä häkkipeliä pelasi siis 409 henkilöä eli tavoiteltua vähemmän. Todellisuudessa kampanjan voi kuitenkin sanoa tavoittaneen enemmän henkilöitä kuin häkin sisällä kävi, sillä jokainen tapahtuma toi paikalle myös ihmisiä, jotka pysähtyivät keskustelemaan teemoista vapaaehtoisten kanssa pelaamatta kuitenkaan itse peliä. Lisäksi ilmastoaiheisten sosiaalisen median julkaisujen voi olettaa tavoittaneen ihmisiä myös pelaajien ulkopuolelta. Pelaajamäärää voi pitää vaikuttavana myös sen suhteen, että jokainen osallistuja vietti häkin sisällä 5 minuuttia työstäen aktiivisesti ilmastovaikuttamisen eri tasoja. Lisäksi pelaajista 356 lähetti osana peliä pääministerille, valtiovarainministerille tai ympäristöministerille ilmastovaikuttamisen puolesta puhuvan postikortin.

Palaute osallistujilta oli pääosin positiivista ja häkkipeliä pidettiin hyvänä ideana. Myös häkin uudistunut ulkomuoto keräsi ihastelua. Tehtävistä postikorttien kirjoittaminen ministereille ja tieto siitä, että kortit oikeasti lähetetään eteenpäin, herätti aivan erityistä innostusta. Myös slogan-tehtävä herätti osallistujissa uusia ideoita ja mielenkiintoa. Vähemmän imartelevana palautteena moni toi kuitenkin esiin, ettei häkissä ollut mitään uutta heille. Tehtäviä olisikin voinut ideoida vielä yllättävämmiksi ja syventävämmiksi. Toisaalta, kyseessä oli tietoinen valinta, sillä häkkiin haluttiin tehdä matalan kynnyksen tehtäviä, jotka eivät vaadi kävijän perehtymistä ilmastokysymyksiin. Kuten viimeksikin häkkiä hyödyntäneen kampanjan aikana todettiin, häkki ei ollut konkreettisen kynnyksensä vuoksi esteetön. Tähän tulisi tulevaisuuden kampanjasuunnittelussa kiinnittää paremmin huomiota.

Ensimmäisessä tehtävässä mietittiin arjen valintoja äänestämällä herneillä itselle mieluisinta ilmastotekoa. Osallistujat suorittivat tehtävän yleensä hyvin ripeästi ja helposti. Sen voi siis sanoa toimineen hyvin lämmittelytehtävänä. Usean pelaajan ryhmissä nousi monesti esiin kysymys siitä, oliko tarkoitus, että kaikki suorittavat tehtävän erikseen, vai pitäisikö yhdessä saavuttaa yksi yhteinen lopputulos. Sitä olisi siis voinut tehtävän ohjeissa tarkentaa.

Kansalaisjärjestötehtävä innosti pelaajat taiteilemaan
Kansalaisjärjestötehtävä innosti pelaajat taiteilemaan

Toinen ja kolmas, kansalaisjärjestöjä ja politiikkaa käsittelevät tehtävät vaativat osallistujilta jo enemmän uskallusta, heittäytymistä ja luovuutta. Niihin kuitenkin tartuttiin pääosin hyvällä ja positiivisella tekemisen meiningillä. Kansalaisjärjestötehtävässä suunniteltiin ilmastomielenosoitukseen sloganeita ja kuvia. Mielenosoitussloganin ideointitaululta löytyi oikeita helmiä, joita voitiin ja voidaan edelleen verkoston viestinnässä hyödyntää. Politiikkatehtävässä täytettiin postikortti, jossa sai lähettää terveisensä pää-, valtiovarain- tai ympäristöministerille. Ministereille lähetettäväksi tarkoitettujen postikorttien joukkoon päätyi myös jonkin verran asiattomuuksia, mutta niitä voi tuskin koskaan välttää.

Kortti ja check list

Viimeisessä, yritysvaikuttamista käsittelevässä tehtävässä pelaajat pääsivät yritysjohtajan rooliin miettimään vaatetehtaaseen liittyviä kysymyksiä. Tämä tehtävä vaati aiempia enemmän keskittymistä ja pohtimista. Siksi olikin hyvä, että se oli sijoitettuna tehtävistä viimeiseksi. Pelaajat myös usein halusivat puhua ja purkaa tehtävää jälkikäteen, sillä tehtävä toi hyvin konkreettisesti esiin, kuinka yksipuolisen hyviä vaihtoehtoja ei yritysten päätöksenteossa aina ole. Se siis toimi onnistuneena ajatustenherättelijänä. Tehtävään kuitenkin liittyi käytännön ongelma, sillä monet pelaajat hämmentyivät siitä, mitä heidän pitäisi pohdintansa lopputuloksella konkreettisesti tehdä. Ongelma ratkaistiin Roihussa alkamalla ohjeistaa pelaajia merkkaamaan valintansa vaihtoehtoja esitteleviin lappuihin, kun alunperin idea oli vain keskustella ja miettiä kysymyksiä. Verkoston yritysvastuun teemaryhmä kirjoitti blogiin tehtävään liittyvän tekstin, josta voi käydä tutustumassa aiheeseen lisää.

Yritystehtävä

Häkkipelin rakenne vastasi hyvin sisällöllistä tavoitetta, sillä eri vaikuttamisen tasot konkretisoituivat pelin aikana. Toisaalta, kuten aiemminkin mainittiin, moni totesi, ettei peli välttämättä tuonut esiin heille uutta informaatiota, joten sinänsä uusia oivalluksia vaikuttamisen tasoista ei välttämättä syntynyt. Ei kuitenkaan tule vähätellä asioiden mieleen nostamisen tärkeyttä, sillä vaikka informaatio olisi osallistujalle tuttua, se ei automaattisesti tarkoita, että osallistuja aktiivisesti ja usein pohtisi ilmastovaikuttamisen kysymyksiä. Pelin voi olettaa nostaneen ne ainakin hetkeksi mieleen.

On vaikea arvioida, kokivatko osallistujat pelin jälkeen itsensä voimaantuneiksi ja kykeneviksi vaikuttamaan, mutta ainakin postikorttien lähettämisen myötä yksi konkreettinen vaikuttamisteko tuli tehtyä jo pelin aikana. Pelaajat saivat myös mukaansa check listin, johon sai ruksia teemaan liittyviä tehtäviä tehdyksi. Peli siis jatkui toivottavasti myös häkistä poistumisen jälkeen. Kuten tavoiteltua, osallistujat vaikuttivat lähtevän häkistä hyvillä mielin, eivät maailmantuskaa kokien. Lisäksi monet osallistujat kokivat mielenkiintoisena ja ehkä uutenakin asiana sen, että vaikuttamisessa on tasoja ja tasoilla tulee toimia eri tavoilla onnistuakseen vaikuttamisessa.

Kampanjan loputtua on edelleen hyvä muistaa sen sanoma – voimme vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja toimimista eri vaikuttamisen tasoilla tarvitaan! #ilmaSTOP

Ripeitä toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – me tulemme jo näkemään tulokset

kortti_ilmastop_Page_1

 

Joulukuussa Pariisissa saatiin aikaiseksi historiallinen ilmastosopimus. Sopimus asettaa vahvan pitkän aikavälin tavoitteen pitää lämpeneminen alle kahdessa asteessa ja mahdollisuuksien mukaan tavoitella jopa alle 1,5 asteen lämpenemistä. Sopimus ei itsessään vielä ratkaise ongelmaa, mutta se luo uskoa maailman maiden yhteiseen tahtoon pysäyttää ilmastonmuutos.

Tällä viikolla Helsingissä järjestettävän Maailma kylässä -festivaalin teemana on oikeudenmukaisuus. Myös ilmastonmuutos on mitä suurin oikeudenmukaisuuskysymys: meidän nyt tekemämme valinnat vaikuttavat tulevaisuuden lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa nyt tehtävään politiikkaan.

Nyt tarvitaan ripeitä toimia yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä päätöksiä eri rooleissamme kuluttajina, työntekijöinä, kansalaisina, yritysjohtajina tai poliitikkoina. Me nuoret voimme esimerkiksi syödä kasvispainotteista ruokaa ja kertoa valinnoistamme lähipiirillemme. Voimme myös twiitata näkemyksistämme ja tägätä rohkeasti poliitiikkoja!

Ilmastonmuutoksessa ei ole kyse vain kaukaiseen tulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo ja me, lasten, nuorten ja nuorten aikuisten sukupolvi, tulemme elinaikanamme vielä näkemään ilmastonmuutoksen merkittävät vaikutukset suoraan omassa elämässämme.

Nykypäivän lasten ja nuorten on vaikea luottaa tulevaisuuteen, kun sitä varjostaa ekokatastrofin uhka. Vaadimmekin poliitikkoja ottamaan uhkan tosissaan ja sitä, että niin lasten, nuorten kuin heikoimmassa asemassa olevien ääntä kuullaan, kun pohditaan ratkaisuja ilmastonmuutokselle.

Iina Heikkilä
Kaisa Merilahti
Sara Nurmilaukas

Kirjoittajat kuuluvat Planin nuorten aikuisten Mitä-verkostoon, jolla on Ilmastop-kampanjan toiminnallinen piste Maailma Kylässä -festivaaleilla 28.-29.5.2016. Löydät meidät Nuorten vaikuttajien kylästä, osastolta C278.