Paikallisryhmä on lääke maailmantuskaan

Mitä-verkoston rekry on auki! Haemme nyt markkinointi- ja konseptivastaavia, viestintätiimiläisiä, paikallisryhmävastaavia, sekä paikallisryhmien jäseniä. Lue lisää ja hae mukaan 27.8. mennessä täyttämällä tämä lomake.

Jyväskylän paikallisryhmän jäsen kertoo kokemuksistaan paikallisryhmätoiminnasta

Kesä on hyvää aikaa pitää taukoa normaalista arjesta. Silloin on usein aikaa pysähtyä miettimään, minne olen menossa, mitä ovat tavoitteeni ja olenko kulkemassa niitä kohti.

Ei ole samantekevää, miten oman aikansa käyttää. Pohtiessani ajankäyttöäni tulin tulokseen, että paikallisryhmässä toimiminen on jotain, mitä haluan tehdä. Vaikka se vie aikaa ja resursseja, palkinto on sen arvoista.

Ikävimpiä tunteita maailmassa on tuntea olevansa yksin. Uutisten lukeminen saa joskus tuntumaan pienelle ja voimattomalle.

Mitä-verkoston paikallisryhmässä olen saanut kokea arvokkaan tunteen: en ole yksin. Paikallisryhmässä toimiminen tuo helpotusta maailmantuskaan. Se, että meitä on jo näin monta yhdessä, jotka teemme jotain asian eteen, lohduttaa.

Ollessani mukana verkostossa viime syksystä asti olen saanut osallistua usean mieleenpainuvan tapahtuman tekoon.

Syksyllä 2016 järjestimme dokumentti-illan sekä asiantuntijapaneelin kehitysmaiden oikeuksista Jyväskylän yliopiston Agoralla. Oli hienoa saada paikalle paljon porukkaa katsomaan dokumentti kanssamme ja jäädä keskustelemaan sen jälkeen. Ilta oli kaikin puolin onnistunut, ja saimme hyvää palautetta kuuntelijoilta.

Kevättalvella osa verkostolaisista osallistui inspiraatiopäiville Nuuksiossa viime syksynä. Miten inspiroivaa olikaan kuulla muiden kokemuksista vapaaehtoistyössä sekä kuunnella kiinnostavia puhujia ja heidän kokemuksiaan esimerkiksi kehitysyhteistyön tuloksista! Meitä Planin vapaaehtoisia, lapsen oikeuksien lähettiläitä, Mitä-verkostolaisia ja Lastenhallituslaisia oli satakunta. Se saa aikaan pyörryttävän tunteen: Näin suuri määrä ihmisiä, jotka välittävät samoista asioista kuin minä ja näkevät kovasti vaivaa itselle tärkeiden asioiden vuoksi!

Keväällä paikallisryhmämme paneutui Planin uuteen Tyttöjen Puolesta -kampanjaan. Saimme miettiä yhdessä, millä tavoin saisimme levitettyä tietoa kampanjasta. Moni idea syntyi jo Inspiraatiopäivillä, jonne osallistuneet ryhmän jäsenet saivat viedä ideat paikallisryhmäämme. Siellä kehittelimme ideoita yhdessä eteenpäin.

Tuloksena syntyi kokonaisen päivän kestävä Naistenpäivän tapahtuma Jyväskylän Yliopiston kirjastolla. Siihen sisältyi tavaranvaihtopiste, jolla kävi kova kuhina alusta asti, sekä kiinnostava puhuja. Positiivisesti meidät yllätti, että laajan markkinoinnin ansiosta pisteellä kävi suhteellisen paljon eri-ikäistä porukkaa myös yliopiston ulkopuolelta. Ilta päättyi voimauttavaan dokumenttiin Girl Rising, jossa esiteltiin erilaisten tyttöjen kohtaloita ja kasvutarinoita.

Lisäksi Jyväskylän ryhmämme sai keväällä kunnian aloittaa Mitä-verkoston sosiaalisen median kampanjan, jossa ideana oli jakaa itselle tärkeitä tyttöjen oikeuksia hashtageilla #jokatytönoikeudet ja #tyttöjenpuolella sosiaalisen median kanavissa, kuten Facebookissa ja Instagramissa. Haasteeseen tulikin useita päivityksiä. Ryhmäläistemme panostuksen vuoksi saimme mukaan myös upeita julkisuuden henkilöitä ja bloggaajia, kuten esimerkiksi laulaja Yonan.

Verkoston paikallisryhmässä toimiessa oppii paljon erilaisia sekä työ- että muun elämän kannalta taitoja: yhteistyötä, tapahtumien suunnittelua, markkinointia, ideoiden muuntamista toiminnaksi. Se on myös hyvä paikka kokeilla uusia, kiinnostavia asioita. Haluaisitko kokeilla muokata videon tai pyytää idoliasi mukaan somekampanjaan?  Haluatko järjestää musiikkitapahtuman tai keskustelutilaisuuden?

Mielestäni hienoa paikallisryhmässä on se, ettei ryhmässä ole juuri selkeitä rooleja tiiminvetäjän lisäksi. Kukin voi siis olla mukana omien kykyjensä tai senhetkisen innostuksen mukaan!

Kun jokainen jäsenemme tuo omat kykynsä ja innokkuutensa mukaan, meillä on kasassa aikamoinen huipputiimi. Sen ansiosta pieni mutta pippurinen paikallisryhmämme voi saada aikaan isojakin asioita!

– Saima, Jyväskylän paikallisryhmän jäsen

Tule mukaan Mitä-verkoston toimintaan

Haemme uusia vapaaehtoisia. Lue lisää meistä ja avoinna olevista tehtävistä ja lähde mukaan toimintaamme!

Plan International Suomen Mitä-verkosto on nuorten aikuisten vaikuttamisyhteisö. Verkosto on valtakunnallinen ja keskittyy erityisesti globaaleihin kehityskysymyksiin tyttöjen oikeuksien näkökulmasta. Verkoston toiminta on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta. Toimintaa koordinoi johto- ja suunnitteluryhmä (JOS-ryhmä) yhdessä Planin kanssa.

Haemme ihmisoikeus- ja kehityskysymyksistä sekä globaalin vastuun edistämisestä kiinnostuneita 18–30-vuotiaita innokkaita nuoria aikuisia liittymään toimintaamme. Tulevana toimintavuonna verkosto keskittyy toiminnassaan seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin globaalisti.

JOS-ryhmää täydennetään kahdella uudella jäsenellä, minkä lisäksi haetaan viestintätiimiläisiä, paikallisryhmävastaavia, sekä innokkaita paikallisryhmien jäseniä. Tehtäväkuvaukset löydät alta ja voit myös hakea useampaa sinua kiinnostavaa tehtävää. Hae mukaan toimintaan 27.8. mennessä ja tule muuttamaan maailmaa kanssamme!

 

Mitä-verkoston eri ryhmät

Markkinointivastaava (JOS)

Markkinointivastaavana olet päävastuussa verkoston markkinointimateriaalien ideoinnista ja verkoston näkyvyydestä. Lisäksi tulet osallistumaan myös muuhun verkoston toimintaan. Odotamme sinulta visuaalista silmää ja ymmärrystä markkinoinnista.

JOS-ryhmän toiminta käynnistyy koulutusviikonlopulla 16.–17.9.2017, johon osallistumista lähtökohtaisesti edellytetään.

Konseptivastaava (JOS)

Konseptivastaavana osallistut muun JOS-ryhmän kanssa uusien tapahtumakonseptien ideointiin ja jalkauttamiseen. Koordinoit kampanjan etenemistä ja aikataulussa pysymistä. Odotamme sinulta organisointikykyä ja innostuneisuutta koordinoida tapahtumia.

JOS-ryhmän toiminta käynnistyy koulutusviikonlopulla 16.–17.9.2017, johon osallistumista lähtökohtaisesti edellytetään.

Viestintätiimiläinen

Viestintätiimiläiset ylläpitävät Mitä-verkoston sosiaalisen median tilejä viestintävastaavan tuella. Oletko kiinnostunut vaikuttamisesta esimerkiksi bloggaamisen tai valokuvaamisen kautta? Löydätkö parhaat artikkelit, dokkarit ja kirjavinkit jaettavaksi? Tai osaatko kenties tehdä loistavia videoita? Kokemus someviestinnästä on eduksi, mutta tiimille tullaan myös järjestämään viestintäkoulutusta.

Paikallisryhmävastaava

Mitä-verkostolla on tällä hetkellä paikallisryhmät Jyväskylässä ja Turussa, ja tulemme nyt perustamaan vastaavia ryhmiä myös muualle Suomeen. Toivomme, että paikallisryhmävastaavana olet halukas osallistumaan aktiivisesti uuden ryhmän perustamiseen ja vakiinnuttamiseen. Paikallisryhmät saavat tukea JOS-ryhmältä ja Planin henkilöstöltä, mutta toiminta voi myös olla erittäin itseohjautuvaa. Paikallisryhmävastaavana voi toimia yksin tai pareittain. Toivomme ryhmiä erityisesti pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle, mutta mitä tahansa muutakin paikkakuntaa voi ehdottaa. Mihin sinä haluaisit perustaa paikallisryhmän?

Paikallisryhmävastaavat kutsutaan mukaan JOS-ryhmän koulutusviikonloppuun 16.–17.9.2017.

Paikallisryhmäläinen

Paikallisryhmän jäsenenä osallistut paikkakuntasi Mitä-verkoston toimintaan oman kiinnostuksesi ja aikataulusi puitteissa. Paikallisryhmän jäsenyys on matalan kynnyksen tapa osallistua verkoston toimintaan ja päästä vaikuttamaan sinulle tärkeisiin asioihin. Aiemmin paikallisryhmät ovat muun muassa järjestäneet dokumentti-iltoja, toteuttaneet some-kampanjoita sekä jalkauttaneet verkoston vuosikampanjan tapahtumia omalle paikkakunnalleen. Paikallisryhmään voi liittyä ympäri vuoden Mitä-verkoston nettisivuilla ja kuka tahansa verkoston kohderyhmään kuuluva voi liittyä paikallisryhmän jäseneksi.

Miten rekry etenee

  • Hakuaika loppuu sunnuntaina 27.8.
  • JOS-ryhmän jäsenistä koostuva valintaryhmä käy hakemukset läpi ja tekee valinnat anonyymisti (verkoston koordinaattori poistaa hakemuksista henkilötiedot, ennen kuin valintaryhmä saa hakemukset)
  • Verkoston koordinaattori soittaa valituille viikolla 36 ja sen jälkeen muille ilmoitetaan sähköpostitse

Hae mukaan täyttämällä tämä lomake.

Inspiroivaa toimintaa paikallisryhmässä

Mitä-verkoston rekry on auki! Haemme nyt markkinointi- ja konseptivastaavia, viestintätiimiläisiä, paikallisryhmävastaavia, sekä paikallisryhmien jäseniä. Lue lisää ja hae mukaan 27.8. mennessä täyttämällä tämä lomake.

Jyväskylän paikallisryhmävastaava kertoo kokemuksistaan paikallisryhmätoiminnasta

Muuttaessani muutama vuosi sitten Jyväskylään opiskelemaan, tiesin haluavani lähteä mukaan jonkin järjestön toimintaan. Yhteiskuntapolitiikan opintoni tuntuvat toisinaan pelkältä mahdottomien ongelmien pohdiskelulta, joten halusin päästä tekemään jotain konkreettista vaikuttaakseni globaalin vastuun kysymyksiin. Toisen lukukauden alkaessa kuulin ystävältäni Planin Mitä-verkostosta ja päätin uskaltautua mukaan Jyväskylän paikallisryhmän uusien iltaan. Uusien illassa oli paikalla reilu kymmenen hengen joukko innokkaita, samoista aiheista kiinnostuneita vanhoja sekä uusia jäseniä, joita kaikkia yhdisti halu tehdä maailmasta parempi paikka. Fiilis illan jälkeen oli mieletön – tiesin löytäneeni järjestön, jonka toimintaan halusin ehdottomasti osallistua!

Olen nyt ollut mukana Mitä-verkostossa puolitoista vuotta, josta viimeisimmän vuoden olen vetänyt Jyväskylän paikallisryhmää. Ryhmänvetäjänä on tärkeintä pitää ”kaikki langat käsissä” eli käytännössä huolehtia siitä, että jäsenet ovat selvillä omista rooleistaan ja ryhmän toiminta toteutuu suunnitellussa aikataulussa. Jyväskylän eloisan ja positiivisen tiimin vetäminen on ollut palkitsevaa ja apua on aina ollut saatavilla, joten tehtävä ei ole käynyt liian raskaaksi vaan siitä on pikemminkin saanut vain uutta intoa jatkaa tärkeiden asioiden puolesta toimimista!

Kuluneen vuoden aikana kaikesta oppimastani päällimmäisenä mieleeni tulevat taito kantaa vastuuta sekä organisointikyky, joiden molempien koen kehittyneen todella paljon ryhmän vetäjän roolissa. Olen saanut käytännön kokemusta vaikuttamistyön tekemisestä sekä kampanjoiden ja tapahtumien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Lisäksi olen päässyt mukaan moniin mielenkiintoisiin koulutuksiin sekä johto-ja suunnitteluryhmän (JOS) toimintaan, mikä on kehittänyt myös ammatillista osaamistani. Paikallisryhmän vetäminen on toisinaan työntäyteistä, mutta kaiken kaikkiaan se on todella opettavaista, antoisaa ja verkoston mahtavassa porukassa myös todella hauskaa.

Omasta mielestäni verkostossa parasta ovat juuri samanhenkiset ihmiset ja paikallisryhmän loistava ilmapiiri, jossa innostusta ja uusia ideoita tuntuu aina riittävän. Jyväskylässä olemme järjestäneet monenlaista toimintaa, kuten dokumentti-iltoja, paneelikeskusteluja, some-haasteita ja musiikki-iltamat. Mitä-verkostossa katto on korkealla ja seinät leveällä, joten paikallisryhmän toiminta saa olla värikästä ja omien jäseniensä näköistä!

Jyväskylän paikallisryhmän syksy starttaa uusien illasta ensi kuussa. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ryhmän toimintaan, kannattaa ottaa Facebook-sivumme https://www.facebook.com/mitajyvaskyla seurantaan! Tervetuloa mukaan inspiroivaan joukkoon! 🙂

– Sirkku, Jyväskylän paikallisryhmävastaava

Vastuullisemman ja oikeudenmukaisemman lasten elämän puolesta

Vapaaehtoisena kehitysmaan paikallisprojektissa Guyanassa, Etelä-Amerikassa

Tahdon pelastaa maailman kodittomat lapset, jotka vaeltavat kaduilla nälissään vailla huoltajaa, ajattelin teini-iässä ja haaveilin kehitysmaihin lähdöstä. Kuvat kärsivistä lapsista, joita näin muun muassa kehitysmaajärjestöjen mainoksissa, nostivat säälin pintaan ja tahdon lähteä auttamaan ja parantamaan maailmaa.

Nämä teini-iän haavekuvat eivät todeksi muuttuneet. En koskaan ottanut askelta lähemmäksi katuorpoja. Jossain vaiheessa haavekin unohtui.

Onneksi näin, sillä sääli ei ole parhain syy ryhtyä auttajaksi. Planin, Pelastakaa Lapset – ja YK:N Global Compact- järjestöjen Lasten oikeudet liike-elämässä -periaatteiden ohjeissa on lainattu erästä perulaisnuorta: hän sanoo, ettei halua säälin takia ihmisten tukevan häntä vaan pyytää ihmisten olemaan vastuullisia ja antamaan tukea sen vuoksi, että hän ja hänen vertaisensa ansaitsevat sen.

En suunnittelut meneväni mukaan kehitysmaihin töihin, kun viime vuonna päätin lähteä reppureissaamaan. Kun etsin reppureissulleni pysähdyspaikkaa Etelä-Amerikasta, löysin sellaisen Guyanasta, tuhansien jokien maasta Karibianmeren tuntumasta. Guyanassa pääsin mukaan projektiin, joka liittyi kuin liittyikin teini-ikäni haaveisiin. Menin mukaan projektiin, jossa etsittiin vapaaehtosia toimimaan paikalliseen kylään lasten parissa. Ei katuorpoja mutta lähelle.

Kolmannen maan valtiossa Guyanassa elämä on aluettain täynnä erilaisia riskejä niin poliittisia, uskonnollisia kuin ympäristöllisiä. Maahan tuodaan paljon mutta vientiin lähtee lähinnä riisiä. Korruptio on suurta ja vaikka koulutus on pitkälle organisoitua, sen laadussa on paljon puutteita. Kirsikkana kakun päällä etelä-amerikkalainen macho-kulttuuri on voimissaan: miehen etusormi määrittelee naisen reviirin.

Kun mahdollisuudet ovat heikot, ei ole yllättäväää, että muuttoliikenne on suuri Pohjois-Amerikkaan. Huolimatta trooppisesta ilmasta, Karibianmerenrannoista ja puhtaista sademetsistä satoine eri eläin- ja kasvilajineen, elinolot eivät ole puoleensavetäviä, ellei satu kuulumaan maan donald trump -pohattoihin.

Toimin Guyanassa NGO (non-governmental-organisation)-projektissa, joka tähtää paikallisen yhteisöelämän tukemiseen ja ennen kaikkea lasten mahdollisuuksien lisäämiseen. Osallistumisaikanani olin mukana rakentamassa kierrätysmateriaalista leikkikenttää sekä suunnittelemassa ja järjestämässä kerhotoimintaa lapsille. Projektinvetäjä oli synnynäinen guyanalainen, joka oli lähtenyt teini-iässä perheensä viemänä Kanadaan, jossa hän päätyi myöhemmin opiskelemaan kansainvälisiä suhteita ja kehitystyötä. Hänen opiskelijatoverinsa suuntasivat projekteihin Afrikkaan ja Aasiaan, mutta hänelle paluu synnyinseuduille osoittautui kaikista järkevimmäksi vaihtoehdoksi – jo hänen entisen vahvan pohjatietämyksen vuoksi.

Ollessani projektissa mukana huomasin, että työskentely latinalaisessa kulttuurissa vaatii rauhanneuvottelijan hermoja ja paljon rauhoittavia iltapäiväteehetkiä. Ihmisten löytäminen puolellesi kylässä, jossa on aiemminkin yritetty luoda uusia toimintamalleja ja jätetty projektit kesken, on haastaavaa. Kertominen kierrätysmateriaalista valmistettavasta leikkikentästä ei myöskään helpolla uponnut paikallisiin, jotka ovat vasta päässeet kuluttamisen makuun ja haluavat osoittaa olevansa kelvollisia kansalaisia hankkimalla uutta, ulkomailta maahan tuotua tavaraa kaupoista.

Guyanan lapset ja nuoret tekevät parhaansa. Niin kuin kaikki lapset maailmalla, he haluavat oppia ja kehittyä. Mahdollisuudet tähän ovat kuitenkin epätasa-arvoiset. Suurimmalla osalla lapsista on pääsy kouluun, mutta osalle se tarkoittaa silti työpäivää, sillä joidenkin perheiden lapset joutuvat tekemään osansa perheen elintason turvaamiseksi. Osalle lapsista koulupäivä taas tarkoittaa vain pelkkää koulun tiukkaa kurin noudattamista ilman oppimista. Paikallisen opettajan mukaan erityisopetusta ei Guyanassa tunneta eikä täten erilaisia opetusmenetelmiä ole käytössä. Perhe-elämä voi olla lapsille myös rankkaa: perheissä voi olla päihdeongelmia tai sairauksia, kotona tarvitaan paljon apua kodinhoidossa ja lasten fyysinen rangaistus on vielä pitkälle hyväksyttyä. Lisäksi jos olet tyttö, poistuminen kotoa on huomattavasti hankalampaa kuin poikana.

Vaikka ajoittain ajaudun tuntemaan sääliä, kun mietin näitä Guyanan nuoria tyttöjä, jotka joutuvat elämään sietämättömissä olosuhteissa, tiedän, ettei se johda mihinkään eikä sen pidä olla syy avulle. Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen sen sijaan on syy: sitä viedään eteenpäin uusilla asenteilla ja teoilla. Se, että olin mukana tässä projektissa Guyanassa ja pääsin vaikuttamaan hetken näiden ihmisten elämään, oli niin itselleni kuin useille kohtaamilleni paikallisille merkittävä kokemus. Teto siitä, että projekti on voimissaan ja jatkaa vaikuttamista alueella, tuo minulle tunteen, että me voimme olla luomassa sitä hyvää, minkä maailman lapset ansaitsevat.

 

 

GUYANA
Valtio Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Surinamen, Brasilian ja Venezuelan välissä.

– Asukkaita valtiossa on vajaa miljoona.

– Maa on ollut sekä hollantilaisten että brittiläisten siirtomaa. Puolet väestöstä polveutuu Intiasta tuoduista työläisistä.

Miksi hiv koskettaa enemmän tyttöjä kuin poikia?

Kuvassa on Vivian vuonna 2016, opiskelija ja youth leader Keep a Child Aliven tukemassa Victors Clubissa Kampalassa, Ugandassa. ”Sain tietää vuonna 2012, että olen hiv-positiivinen ja se oli hyvin traumatisoiva kokemus. Mutta hiv:n kanssa eläminen on enemmän ja vähemmän normaalia. Se ei tarkoita, että kävelen joka päivä päänsärystä kärsien, koska minulla on hiv. Koitan pysyä rauhallisena, laulaa ja olla onnellinen. Laulaminen on minulle mieluisinta. Se antaa minulle elämäniloa ja se rentouttaa. Uskon että ihmiset ympärilläni pitävät myös laulustani!” Lähde: Keep a Child Alive

Hiv eli ihmisen immuunikatovirus on elimistön puolustusjärjestelmää tuhoava virus ja aids on hiv-infektion vaihe, jossa immuunijärjestelmä on heikentynyt selvästi. Hiv ja aids eivät ole sama asia, eikä hiv johda aidsiin, jos hoito aloitetaan riittävän ajoissa. (5)

Hiv ja aids eivät näy nykyisin otsikoissa, kuten se näkyi 1980-luvulla, mutta hiv-epidemia ei ole läheskään ohi. Nykyisin 36.7 miljoonaa ihmistä on hiv-positiivista, ja heistä vain 54 % saa hoitoa. Tiesitkö, että hiv on myös tasa-arvokysymys? Nuoret tytöt ja naiset ovat suurimmassa riskissä saada hiv-tartunnan. (1) Joka minuutti, nuori nainen saa hiv-tartunnan.(2)

Yli kaksi kolmesta uudesta nuorten aikuisten hiv-tartunnoista tulee tytöille. Haitalliset sukupuolinormit, köyhyys, koulutuksen puute sekä huono pääsy seksuaaliterveyshuollon ja ehkäisyterveyspalveluiden pariin ovat vain osa syistä. (1) Unicefin mukaan monet tytöt eivät tiedä tartunnastaan eivätkä käy hiv-testeissä, sillä he pelkäävät testin tulosta ja sosiaalista leimaa. (3)

Lapsiavioliitot vaikuttavat myös tyttöjen haavoittuvuuteen.(3) Girls Not Brides-järjestön Matilda Bronsonin mukaan naimisissa olevien teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa hiv on yleisempi kuin muilla seksuaalisesti aktiivisilla ikätovereillaan. Naimisissa olevilla tytöillä ei yleensä ole päätäntävaltaa siitä, millaista seksiä he harrastavat tai he eivät voi vaatia ehkäisyä. Yleensä lapsiavioliitossa elävien tyttöjen puolisoilla on ollut seksikumppaneita ennen avioliittoa. Lapsiavioliitot ovat suuri ongelma, sillä noin 15 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä avioituu joka vuosi. (3) Plan International Suomen mukaan lapsiavioliitot on kielletty kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, mutta ne ovat silti sitkeä ongelma globaalisti. (4)

Keep a Child Alive-säätiön mukaan jos hiv-positiivinen vastasyntynyt tyttö ei saa lääkettä, hän elää kaksivuotiaaksi 50 %:n todennäköisyydellä. Lääkityksen ja hoidon avulla, tytöllä olisi sama eliniänodote kuin hiv-negatiivisilla tytöillä. Noin 70 % maailman hiv-positiivisista asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Mitä asialle voi tehdä?

Tyttöjen täytyy päästä kouluun ja saada tietoa hiv:stä ja aidsista sekä seksuaaliterveydestä. Heillä tulee olla päätäntävalta omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan. Tytöillä tulee olla mahdollisuus saada hiv-hoitoa tarvittaessa. Hiv:hen ja aidsiin liittyy paljon ennakkoluuloja ja hiv-positiivinen saatetaan sulkea yhteisön ulkopuolelle eikä hiv-testiin uskalleta mennä uskomusten ja syrjinnän takia. Kouluttaminen ja tiedonjako hivistä ja hiv-tartuntojen ehkäisystä auttaa ehkäisemään hiv-tartuntoja sekä auttaa jo hiv:n kanssa eläviä. (6)

Keep a Child Alive-säätiön mukaan aids on lisääntymisiässä olevien naisten suurin kuolinsyy. Mitä Sinä voit tehdä, jotta tytön tulevaisuus ei näytä harmaalta?

 

Christina Nenonen
KCA Chapter Finlandin perustaja
Plan International Suomen Vuoden vapaaehtoinen 2014

Lähteet:

  1. http://www.unaids.org/sites/default/files/media_asset/global-AIDS-update-2016_en.pdf
  2. http://keepachildalive.org/why-aids/
  3. http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002911721.html
  4. https://plan.fi/liian-nuori-naimisiin-lapsiavioliitot-uhka-tytoille
  5. http://hivpoint.fi/hiv-ja-aids/
  6. http://keepachildalive.org/why-aids/