Nyt puhutaan ehkäisystä!

”Kondomien ostamista monesti pidetään mainoksissa naurettavana, humoristisena ja nolona tilanteena, vaikka se on aika normaali tilanne. Tämä minusta vaan ylläpitää ehkäisyn ”tabu” -mainetta. Miksi ehkäisyn hankkiminen pitäisi olla kiusallista ja hassua?” – Mies, 23

Kuluneen vuoden ajan Mitä-verkosto on keskittynyt nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Toiminnan keskiössä on ollut maaliskuussa 2018 startannut Ehkäisytalkoot-kampanja, jonka tavoitteena on ollut herätellä keskustelua ehkäisystä niin Suomessa kuin maailmalla. Kuten tiedämme, seksuaalioikeudet ovat universaaleja ihmisoikeuksia, jotka eivät tällä hetkellä toteudu yhdenvertaisesti.

Suunnittelimme Ehkäisytalkoot-kampanjaa varten nettisivut, jonka kautta keräsimme anonyymisti nuorten henkilökohtaisia kokemuksia ehkäisyyn liittyen. Halusimme selvittää millaisia asenteita, ongelmia tai mahdollisesti hauskojakin tilanteita vastaajat olivat kohdanneet. Moderoimme sivustoa tarvittaessa ja vastauksia julkaistiin lokakuun loppuun mennessä noin 65 kappaletta. Vaikka kampanja oli suunnattu erityisesti nuorille aikuisille, asettui vastaajien ikähaarukka 14-66 vuoteen. Suunnittelimme vastauslomakkeen niin, että osallistuja sai vapaasti määritellä sukupuolensa sekä seksuaalisen suuntautumisensa. Halusimme tällä tavoin nostaa esiin erityisesti eri vähemmistöjen edustajien kokemuksia.

Sukupuoli Seksuaalinen suuntautuminen
Nainen: 56 Hetero: 42
Mies: 7 Homo/Lesbo: 1
Muu/Ei halua sanoa: 1 Bi: 6
Pan: 2
Cis: 1
Ei halua määritellä/Ei tiedossa: 12

Kerätyissä vastauksissa korostui neljä pääteemaa; maksullisuus, asenteet, tiedonsaanti sekä palvelut. Seksuaalisuuteen koettiin liittyvän vahvasti häpeää, jonka osa vastaajista uskoi johtuvan median luomista ennakkoluuloista. Tarinoiden perusteella ehkäisy on nuorille myös taloudellinen kysymys. Huolta herättivät esimerkiksi eriarvoistava kuntapolitiikka ja kustannusten epätasainen jakautuminen kumppaneiden kesken. Erityisesti naiset kokivat vastuun kaatuneen omille harteilleen. Häpeän takia rahoitus ehkäisyyn saatiin vanhemmilta vetoamalla muun muassa iho-ongelmiin ja epäsäännöllisiin kuukautisiin. Tämän lisäksi ehkäisyyn liittyvän väärän tiedon leviäminen ja heteronormatiivisuus koettiin ongelmalliseksi. Koulu on nuorelle ensisijainen seksuaalikasvatuksen lähde, jonka laadukkuuteen ei panosteta tarpeeksi.  

Kampanja päättyi virallisesti 31.10.2018, jonka jälkeen saatuja vastauksia käsiteltiin Mitä-verkoston johto- ja suunnitteluryhmän kesken. Vastauksista pyrittiin löytämään yhtäläisyyksiä, jonka perusteella verkosto rajasi pääteemat ja ideoi tapoja ratkaista kyseisiä haasteita. Lisäksi olemme pyrkineet vaikuttamaan tarinoilla Suomen Agenda 2030 -toimintasuunnitelmaan. Esitimme esimerkiksi kommentteja vastausten pohjalta kestavakehitys.fi-sivustolla Agenda 2030 -tavoitteiden seurantakoreja (Yhteiskunnallinen eriarvoisuus, Syrjäytyminen ja yhteiskunnallinen osallisuus sekä Globaali vastuu ja johdonmukaisuus).

Mitä kampanjasta jäi lopulta käteen? Ehkäisyyn liittyvien tabujen rikkominen vaatii muutosta asenteissa. On tärkeää, että nuoret kysyvät ennakkoluulottomasti kysymyksiä, ja että tieto on helposti saatavilla. Myös laadukkaat palvelut vaikuttavasti positiivisesti nuorten kokemuksiin ja mahdollistavat yksilöllisen kohtelun. Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Tämän lisäksi haluamme korostaa, että niin henkisiä, fyysisiä kuin taloudellisiakin esteitä nuorten ehkäisyyn liittyen tulee vähentää.

”Ekasta e-pillereiden hakukerrasta ei voinut kertoa vanhemmille. Rahat oli säästettävä viikkorahoista. Lopulta se alkoi käydä alaikäiselle liian kalliiksi. Kumppani ei osallistunut kuluihin. Oli pakko valehdella vanhemmille, että kyse oli iho-ongelmista.” – Nainen, 26

Mitä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi voi sitten tehdä? Alla Mitä-verkoston top 3 -vinkit vaikuttamiseen!

1) Keskustele! Arkipäiväistä ehkäisyyn liittyvää keskustelua puhumalla aiheesta avoimesti kumppanisi, ystäviesi ja muiden nuorten kanssa.

2) Vaadi! Kevät 2019 on vaalien aikaa. Anna äänesi tasa-arvolle, ja haasta päättäjiä toimimaan seksuaalioikeuksien edistämiseksi niin Suomessa kuin globaalisti.

3) Lahjoita! Tue kansalaisjärjestöjen toimintaa lahjoittamalla esimerkiksi aikaasi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia edistäviin hankkeisiin.

Linkki Ehkäisytalkoot-kampanjan raporttiin: https://prezi.com/view/Rhc7MdDBtD5W75afaWeI/

 

Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 4: Käytetty vaate vaihtoehtona

blue-2564660_1920

Kuinka usein uudistat vaatekaappiasi? Mitä syitä uudistuksesi taustalta löytyy? Millä tavoin vaatekaappiasi uudistat? Tiedätkö, mitä vanhoille lumpuillesi tapahtuu?

Tonneittain tekstiilijätettä

On tavallisempaa, että 2000-luvulla suomalaisen vaatekaapin henkareissa vaihtuvat vaatekappaleet tiheämpään tahtiin kuin aiemmilla vuosisadoilla. Ehkä jopa ajattelemme, että vaatekaappia on uudistettava, vaikka kulumia ja nukkaa vaatteiden kankaisiin ei olisi päässyt syntymään. Ainakin mainonta ja vaatefirmojen useasti vuodessa ilmestyvät mallikuvastot kannustavat kohti sovituskoppeja tai verkkokauppoja uusimaan vaatekertojamme.

Maailman vaatetuotanto on ollut hurjassa nousussa: on arvioitu, että vuosien 2010 ja 2014 aikana vaatetuotanto olisi kaksinkertaistunut.

Tuoreille tunikoille ja chinoille on tehtävä kaappiin tilaa, jota raivataan vimmalla: on arvioitu, että Suomessa heitetään pois noin 70 miljoonaa kilogrammaa tekstiilijätettä vuodessa. Se tekee noin 13 kilogrammaa tekstiilijätettä suomalaista kohti. 13 kilogrammaan mahtuu muutama paidan jos sukankin vaihto.

Maailmassa vanhojen vaatteiden paino kohoaa jo lähes 4 miljoonaan tonniin. Se on aika kova paino mille tahansa puntarille. Uutta sijoituskotia vanhoille lumpuille on lähdettävä etsimään.

Joskus se löytyy roskiksesta, mutta onneksi muitakin vaihtoehtoja on.

Tekstiilistä uusiokäyttöön

Kaikki vanhoista vaatteistamme eivät päädy suorinta tietä roskalavalta kaatopaikalle. Sen lisäksi että omia vaatteita voi kierrättää itsenäisesti omassa lähiringissä tai kirpputoreilla, löytyy vaatekeräyspisteitä jopa pikkuruisista suomalaisista kylistä: UFF-merkittyjä keräyspisteitä on Suomessa satoja.

UFF-yhdistys kertoo vuoden 2016 kerätystä tekstiilisaaliista 97 % siirtyneen uusiokäyttöön. Kerätyt vaatteet ohjataan joko myymälään myytäviksi,  tukkumyyntiin tai Afrikkaan yhteistyöjärjestöjen varainhankinnan avuksi.

Tukkuasiakkaita UFF on kerännyt itselleen Suomen lisäksi Baltian maista ja Venäjältä. UFFilta löytyy Suomesta vertaistovereita: esimerkiksi SPR:llä, Pelastusarmeijalla, seurakunnilla ja Fidalla on omat keräyspisteensä käytetyille tekstiileille. Myös vaateketjuista ainakin Lindex, KappAhl, H&M ja Seppälä ottavat vastaan yksityishenkilöiden tekstiilejä.

Kierrättämisen onkalot

Kierrätystä ei ole nähty aukottomana: länsimaista kehitysmaihin suuntaavia vaatelähetyksiä on kyseenalaistettu ja ylipäätään vaatteiden nykyinen kiertokulku on arvioitu liian lyhyeksi. Edes kaikki uudetkaan vaatteet eivät löydä tietä kuluttajan kotiin: Tanskan TV2 yritti tutkia Operation x -nimisessä tutkimuksessaan vaateketjujen myymättömien vaatteiden käytäntöjä. Selvisi, että osa myymättömistä vaatteista päätyy poltettavaksi.

Tänä päivänä niin uusia kuin vanhoja käyttökelpoisia tekstiilejä heitetään polttouuniin. (Lue lisää aiheesta esim. täältä.) Etuna voi nähdä energiantuotannon, mutta polttaminen ei kuitenkaan ole vaatteen tehokkainta hyötykäyttöä. Märkä, haiseva, pahasti tahriintunut tai muuten hyvin huonokuntoinen tekstiili joutaa jätteeksi, mutta hyväkuntoiselle tekstiilille on keksittävä parempaa käyttöä. Hyötykäytön kehittelyyn tarvittaisiinkin nyt innovatiivisia otteita.

Lumpusta uusia hyödykkeitä

Suomessa on herätty kiertotalouden mahdollisuuksiin. Esimerkiksi Pure Waste -niminen kotimainen organisaatio kerää ulkomaisten vaatetehtaiden ompelun hukkapaloja, joista yritys kehittää vaatteita vähentäen näin tuotannossa syntyvää tekstiilijätteen määrää.

Myös vaatealan yritykset, kuten H&M, KappAhl ja Lindex ottavat vastaan vanhoja ja jopa rikkinäisiä vaatteita kierrätykseen. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) kierrätysoppaaseen on koottu kattava paketti eri kohteista, jonne kotien tekstiilit voi saattaa jatkamaan matkaa.

Helsinkiläinen Recci-yritys on ottanut tavoitteekseen tehdä lumppujen uusiokäytöstä kannattavaa liiketoimintaa. Recci toimittaa keräämiänsä tekstiilejä jatkojalostajille, joiden käsissä ne taipuvat autojen verhoiluun tai astianpesukoneiden äänieristeisiin.

Imatralla sijaitseva Partex-pajan tavoitteena on vähentää polttojätteen määrää vastaanottomalla poistotekstiilejä, joista valmistetaan tekstiilimurskaa teollisuuden raaka-aineeksi. Murskasta valmistetaan esimerkiksi pensselin varsia tai telakaukaloita. Lisäksi yritys kuntouttavalla työtoiminnallaan tarjoaa useille työttömille työpaikan.

Uusia voimia on liikkeellä. Tekstiilijätteen ongelmana näkemisen voisi jopa kääntää niin, että tässä saattaa olla toimiala, joka pystyy luomaan uutta taloutta ja työllisyyttä.

Lähteet:

Nuoret Yritysvastuutoimijat selvittää: Miten muovitonta maailmaa edistetään

IMG_7457 (1)

Faktoja muovin käytöstä

  • Muovien globaali tuotanto on kasvanut 20-kertaiseksi 1960-luvulta lähtien ja sen odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana.
  • Euroopassa muovijätteestä kierrätetään n. 30 prosenttia, jättäen yli 15 miljoonaa tonnia jätettä kierrättämättä. Globaalisti muovia tuotetaan vuosittain n. 300 miljoonaa tonnia, josta n. 10 prosenttia kierrätetään.
  • Muovijäte on parhaillaan suurin syy merien saastumiseen. 85 prosenttia merien saasteesta on muovia, arviolta 275 miljoonaa tonnia.
  • EU:n uusi muovistrategia pyrkii lisäämään muovin kierrätettävyyttä EU:n alueella ja pienentämään muovisaasteen määrää.

 

Vuosittain maapallolla tuotetaan noin 300 miljoonaa tonnia muovituotteita. Muovin käyttö kasvaa globaalisti vuosittain, ja noin puolet tuotetusta muovista on tarkoitettu kertakäyttöön.

Muoviton maaliskuu-haasteen tarkoituksena oli kannustaa ihmisiä miettimään ja tarkastelemaan omaa muovin kulutustaan. Kertakäyttöisiä muovipakkauksia on kaikkialla, ja vaikka esimerkiksi osassa kaupoista muovipusseista on pyritty vähitellen eroon, muovijätteen määrä on jatkuvassa kasvussa. Muovin käyttö on yhä yleisempää, koska sitä on halpa valmistaa ja muoville on lukemattomia käyttökohteita. Lisäksi esimerkiksi suurin osa elintarvikkeista tulee pakata hygienian ja ruuan säilyvyyden parantamiseksi, johon muovi on tällä hetkellä helpoin ja halvin vaihtoehto.

Toisaalta koska muovin käyttö on kasvanut nopeammin kuin muovin keräys ja lajittelu, yhä suurempi osa muovista jää hyödyntämättä. Muovijätteen keräys on nykyiselläänkin vaikeaa, koska yleensä jäte on likaista, jolloin se ei kelpaa kierrätykseen. Muovipakkauksia on myös monta eri laatua, joista kaikki eivät kuulu muovinkeräykseen. Toisaalta jos muovin keräys ja lajittelu hoidetaan oikein, voidaan muovia kierrättää käytännössä loputtomiin.  

Suomessa kotitalouksista kertyvää muovijätettä on kerätty vuodesta 2016 lähtien, ja tällä hetkellä muovinkeräyspisteitä on noin 500 ympäri Suomen, tosin edelleen erityisesti haja-asutusalueilla niille pääsy on hankalaa ja vastakkain ovat muovijätteen kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset ja muovijätteen kierrätyksestä saatavat hyödyt. Muovia kerätään Suomessa kierrätykseen noin puoli kiloa per henkilö, kun taas naapurimaa Ruotsissa vastaava luku on noin kuusi kiloa. Ruotsissa muovia on tosin kerätty kierrätykseen jo noin 20 vuoden ajan, ja Suomessakin luku on nousussa.

Miksi muovijäte on niin suuri ongelma?

Muovin hajoaminen luonnossa kestää jopa satoja vuosia, mistä johtuen tutkijat ovat arvioineet että kiihtyvä muovin kulutus voi aiheuttaa jopa ilmastonmuutokseen verrattavissa olevan ympäristökriisin. Ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvia haittoja ei ole vielä tutkittu perusteellisesti, mutta varsinkin mikromuovijäte, joka kulkeutuu orgaanisiin eliöihin ja niiden kautta ruokapöytään ja ruuansulatukseen voi aiheuttaa suuria terveyshaittoja lähitulevaisuudessa.

Muovijäte muodostaa myös 85 prosenttia rantojen ja merien jätteestä, kuten huomattiin Balilla kuvatussa videossa. Nyt on myös herätty mikromuovijätteen, esim. glitterin, aiheuttamiin haittoihin, joita on löydetty jopa merien syvimmässä pohjissa elävistä eliöistä. On jopa arvioitu että muovijäte on jo voinut aiheuttaa pysyvää vahinkoa planeetalle. Arvioiden mukaan nykyisellä tahdilla merissä on vuoteen 2050 enemmän muovia kuin kalaa.

Poliittiset keinot muovijätettä vastaan

Tammikuussa 2018 Euroopan Unionin komissio hyväksyi EU:n uuden muovistrategian, jonka tarkoituksena on vähentää riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista sekä ehkäistä muovijätteen aiheuttamia ympäristöhaittoja, erityisesti merissä.

Muovistrategia on osa EU:n kiertotalouspakettia, jossa pyritään siirtymään talouteen, jossa kaikki resurssit pyritään hyödyntämään elinkaarensa loppuun saakka.  Strategia pyrkii myös lisäämään muovin kierrätystä, sillä nykyään EU:n alueella syntyvästä 25 miljoonasta tonnista muovijätettä vain 30 prosenttia kierrätetään. Arvioiden mukaan vain 5 prosenttia koko maailmassa tuotetusta muovin arvosta säilyy talouskierrossa: suurin osa käytetään energiantuotantoon polttamalla muovijätettä.

Uusi muovistrategia pyrkii nostamaan muovin uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä vuoteen 2030 mennessä niin, että kaikki EU- alueen markkinoilla oleva pakkausmuovi olisi kierrätysmuovia.

Muovistrategian viisi keskeistä tavoitetta ovat: 

  • Tehdä kierrätyksestä kannattavaa yrityksille. Nykyään muovijätteen kierrätys on hankalaa, koska erilaisia muovilaatuja on niin paljon. Muovistrategian puitteissa luodaan muovipakkauksille yhtenevät säännöt, jotka parantavat muovin kierrätettävyyttä, ja jolla säästetään arviolta 100 euroa kerättyä muovijätetonnia kohti. Kun muovin kierrätettävyys paranee, tarvitaan myös lisää muovin keräys- ja kierrätyslaitoksia. Tämän lisäksi muovituotteita pyritään kehittämään poistamalla niistä myrkyllisiä ainesosia, joista voi olla haittaa kun muovia käytetään energianpoltossa.
  • Vähentää muovijätteen määrää. Jo nykyisellään moni EU:n jäsenvaltio on pyrkinyt vähentämään muovipussien käyttöä esim. tarjoamalla biohajoavia pusseja vaihtoehtona tai tekemällä kaikista muovipusseista maksullisia. Seuraava kohde muovijätteen vähentämiselle ovat kertakäyttöiset muovituotteet ja mikromuovijäte. Mikromuovijätteen vähentäminen on erityisen tärkeää, sillä sen poistaminen luonnonkierrosta voi olla lähes mahdotonta.
  • Lopettaa merten roskaantuminen. Valtameristä löydetään kasvavissa määrin muovijätettä, jopa enemmän kuin on aiemmin luultu. Uusilla säädöksillä halutaan varmistaa, ettei laivoilla syntyvää ja merellä kerättyä jätettä jätetä mereen vaan kierrätetään maalla asianmukaisesti.
  • Edistää investointeja ja innovointia. Komissio tulee tarjoamaan jäsenmaille ja yrityksille ohjeistusta muovijätteen minimoinnista sekä tukee uusia innovaatioita kierrätettävien muovimateriaalien kehittämiselle.
  • Kannustaa muutokseen kaikkialla maailmassa. EU aikoo kannustaa myös yhteistyökumppaneitaan liittymään mukaan muovin vastaiseen taisteluun ja jatkaa erilaisten puhdistushankkeiden tukemista maailmalla, esim. Ganges-joen puhdistamista Intiassa.

Viimeisimpänä osana muovistrategiaa on kertakäyttöisten muoviesineiden kielto. Muun muassa kertakäyttöastiat, mehupillit ja ruokapakkaukset ovat kiellettävien muovituotteiden listalla. Suurimmalle osalle näistä tuotteista on  jo olemassa muoviton vaihtoehto, ja muovia korvaavia tuotteita tuleekin markkinoille yhä enemmän. Esimerkiksi juomapillejä on nykyään saatavilla paperista, metallista tai jopa bambusta valmistettuna.

Muovijätteen ongelmiin on tartuttu myös muualla maailmassa. Viime joulukuussa YK:n jäsenmaista 200 allekirjoitti sitoumuksen vähentää muovijätettä valtamerissä. Alkuvuodesta Kiina on kieltänyt muovin maahantuonnin, ja pyrkii vähentämään turhaa muovinkäyttöä esim. juomapillejä ja mikromuovia. Afrikassa monet maat, mm. Kenia ovat kieltäneet muovipussien käytön, ja kiellon rikkomisesta voi saada jopa vankeusrangaistuksen.

Vaikka Muoviton maaliskuu- haaste onkin jo ohi, muovitonta elämää voi kokeilla milloin vain. Lisää vinkkejä turhan muovijätteen välttämiseen löytyy muun muassa täältä:

 

Aiemmat tekstimme vastuullisesta vaatekuluttamisesta voit lukea täältä:

Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä

Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 2: Vinkkejä kuluttajille

Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 3: vaatelainaamo Vaaterekki jakamistaloustrendin aallonharjalla

Tekstin kirjoittaja Jenni on jäsenenä Mitä-verkoston Nuoret Yritysvastuutoimijat-ryhmässä ja on tällä hetkellä töissä Euroopan komissiossa.

Kestävien vaatteiden rekkiä etsimässä osa 3: vaatelainaamo Vaaterekki jakamistaloustrendin aallonharjalla

 

nyt1

Erilaiset jakamistalouden muodot ovat nostaneet päätään voimakkaasti viime vuosina. Nuoret yritysvastuutoimijat tutustuivat tammikuussa niistä yhteen: vaatelainaukseen. Helsingin Kaisaniemessä sijaitsevasta, Vuorikatu 22:n sympaattisesta pikkuovesta avautui oma maailmansa Vaaterekkiin. Haluatko kurkistaa kanssamme sisään?

 

Mikä ihmeen vaatelainaus?

Vaaterekki perustettiin vuonna 2015. “Vaatteita on lainattu ja vaihdettu jo iät ja ajat kavereiden kanssa – meillä nyt vain sattuu olemaan hieman isompi vaatekaappi tarjolla”, kertovat perustajat Emmi ja Veera. Tämä todellakin pitää paikkansa, sillä Vaaterekin valikoimassa on tällä hetkellä noin 1 000 artikkelia. Mukaan kuuluu vaatteiden lisäksi myös koruja. Lainaamon valikoimassa on paljon tuotteita niin arkeen kuin juhlaan.

Kaikki valikoimaan kuuluvat vaatteet ja korut tulevat pääosin suomalaisilta suunnittelijoilta ja tuotemerkeiltä. Myös tuotteiden vastuullisuuteen kiinnitetään huomiota, sillä Vaaterekin merkkien tulee pystyä jäljittämään oma tuoteketjunsa. Suurin osa tämänhetkisistä tuotteista valmistetaan Euroopassa.

nyt2
nyt3

Olisiko tämä sopiva tapa minulle?

Vaatteiden lainaus perustuu Vaaterekissä erilaisiin jäsenyyksiin. Kaksi tuotetta (eli vaatteen tai asusteen) voi lainata korkeintaan kolmeksi viikoksi kerrallaan. Lainat palautetaan puhtaina takaisin. Kertalainaus kustantaa 50 euroa, mutta edullisempi tapa on ottaa pidempi jäsenyys. Kahden kuukauden jäsenyys maksaa 80 euroa kun taas puolen vuoden paketti maksaa 160 euroa. Jos haluaa ottaa kuuden kuukauden jäsenyyden, johon kuuluu ylimääräinen korulisä / lainaus, kustantaa tämä 190 euroa. Jäsenyyden uusiminen on hieman edullisempaa.

Vaaterekissä kuunnellaan jäsenten toiveita valikoiman sisällöstä – myös vaatekoot sovitetaan jäsenten mukaan. Tällä hetkellä jäseniä on reilu 100 ja vaatekoot vaihtelevat XS:n ja XXL.n välillä. Mukana on melko paljon yksittäiskappaleita, mutta toisaalta myös one size -kokoja.

Shoppailuhimon tyydyttämistä vastuullisesti

Vaaterekissä on selkeästi yhteisöllinen tunnelma, ja Emmi ja Veera tuntevat kaikki vierailumme aikana sisääntulevat jäsenet nimeltä. Tällä hetkellä rekisterissä on reilu sata jäsentä. Kyselimme hieman asiakkaiden mietteitä vaatelainaamosta, tässä muutamia kommentteja:

“Vaaterekin jäsenyys on taltuttanut shoppailuhimoni hyvin, sillä saan täältä tasaisin väliajoin uusia ihania vaatteita ja koruja lainaan. Harvalla henkilöllä on laitettu kalenteriin vakioshoppailupäivä kerran kolmessa viikossa!”

“Olen pitänyt Vaaterekissä erityisesti hyvistä merkeistä, sekä siitä, että rahalle saa todellakin vastinetta. Löydän täältä päällepantavaa niin arkeen kuin juhlaankin.”

“Olen saanut vaatelainaamisen avulla vaihtelua pukeutumiseeni. Monet työkavereistani ovat innostuneet myös käymään täällä.”

Kuten kommenteista huomaa, vaatelainaus on sopiva keino vähentää vaatteiden kulutusta, mutta saada kuitenkin vaihtelua pukeutumiseen tyylikkäästi ja kestävästi. Jos kuitenkin johonkin artikkeliin ihastuu, on tuote myös mahdollista ostaa. Tällöin kuluttamisen voi kuitenkin nähdä olevan vastuullisempaa, sillä asiakas on tässä vaiheessa jo todennut käyttävänsä ja pitävänsä tuotteesta, jolloin yksittäiset heräteostokset eivät ole ongelma.

nyt4

Muut toimijat ja alueet?

Muita vaatelainaamoita toimii Helsingin ulkopuolella ainakin myös Tampereella, Turussa, Kuopiossa ja Järvenpäässä. Toistaiseksi tarjolla on lähinnä naisille suunniteltuja vaatteita. Vaaterekin Emmi ja Veera eivät ole tietoisia, että tällä hetkellä toimisi miesten tai lasten vaatteisiin keskittyviä vaatelainaamoita Suomessa. Myöskään Nuoret Yritysvastuutoimijat eivät löytäneet tästä tietoa. Laajennuspotentiaalia siis on sekä toimialan että maantieteellisen alueen sisällä. Myös Vaaterekin perustajat uskovat alan kasvavan tulevaisuudessa sekä saavuttavan myös muita jakamistalouden muotoja.

 

Kiinnostuitko? Voisiko sinun vaatepuutasi kohta somistaa Vaaterekin vaatteet ja korut? Lisätietoa ja aukioloajat löydät täältä: http://www.vaaterekki.com/.

 

nyt5

Blogista: Nuoret Yritysvastuutoimijat kirjoittavat kiinnostavista ilmiöistä, yrityksistä ja toimijoista. Vaaterekki ei maksanut blogitekstin tekemisestä tai mainostanut itseään blogin tekijöille.

Kohti reilumpia kuntia – hankinta kerrallaan

shutterstock_477610840

Alkuun huonoja uutisia: Suomen kunnissa tehdään vuosittain runsaasti hankintoja, joissa tuotteet on tehty lapsityövoimalla ja/tai pakkotyöllä. Niin elintarvikkeita, työvaatteita, tietokoneita, sairaalavälineitä kuin huonekaluja ja katukiviä tuotetaan epäeettisissä olosuhteissa.

Vaikka ympäristökriteerit ovat jo pitkään kuuluneet kuntien hankintakriteeristöön, ongelmana on, että sosiaaliset kriteerit ovat toistaiseksi jääneet unholaan. Erityisesti kehitysmaahankinnoissa sosiaalisten kriteerien sisällyttäminen hankintaprosessiin on vielä erittäin harvinaista. Näin ollen kunnat osallistuvat tietämättään lapsityövoiman ja pakkotyön tukemiseen.

Sitten hyviin uutisiin: kunnat voivat vaikuttaa hankintojensa vastuullisuuteen esimerkiksi muokkaamalla kriteereitä, minkä perusteella julkisia hankintoja tehdään. Vuoden 2017 alussa voimaan astuneen uuden hankintalain ja kevään 2017 kuntavaalien vuoksi julkiset hankintayksiköt tarkistavat käytäntöjään parhaillaan. Myös 86 % suomalaisista pitää vastuullisuutta tärkeänä julkisissa hankinnoissa. (Lähde: sertifiointimerkkien teettämä kysely v. 2016) Kuntapäättäjillä on siis selkeästi kuntalaisten kannatus tehdä vastuullisempia valintoja.

Kansalaisjärjestöjen kampanja kerää hyviä esimerkkejä

15 suomalaista kehitys-, kuluttaja- ja ihmisoikeusjärjestöä (mukana mm. Plan International Suomi) haluaa vaikuttaa hankintojen epäkohtiin yhteistyössä kuntien kanssa. Järjestöjen yhteistyötä koordinoi Reilu kauppa ry.

Osin EU-rahalla rahoitettu kampanja rohkaisee ja antaa julkisille hankkijoille, kunnanvaltuutetuille ja kansanedustajille vinkkejä siitä, miten kehitysmaahankintojen vastuullisuutta voi kohentaa. Tavoitteena on innostaa ainakin 10 hankintayksikköä kokeilemaan vastuullisuuskriteerejä kehitysmaahankinnoissa vuoteen 2020 mennessä. Näistä kokeiluista kootaan ”10 esimerkillistä kehitysmaahankintaa” -opas, joka tarjoaa myönteistä näkyvyyttä edelläkävijöille ja vinkkejä muille hankkijoille. Lisäksi kampanja tiivistää hankkijoiden välistä yhteistyötä sekä kannustaa Suomen hallitusta luomaan vastuullisuutta edistävä strategia.  

Hyviä esimerkkejä on jo olemassa

Osa kunnista on jo tarttunut sorviin. Jyväskylässä on tehty valtuustoaloite, jossa sosiaaliset kriteerit halutaan ottaa osaksi kuntien hankintoja. Jyväskylän kristillisdemokraattinen valtuustoryhmä ehdottaa muun muassa, että työ- ja ihmisoikeuksiin liittyvät kriteerit ja ehdot otetaan osaksi jokaista Jyväskylän elektroniikka-, työvaate-, huonekalu-, elintarvike- ja katukivihankintaa. Lue lisää aloitteesta täältä.

Toinen merkittävä tulos on saatu Tampereella, jossa tutkittiin vastuullisten kriteerien lisäämisen vaikutusta kuntahankintojen hintaan. Vastuullisuuskriteerejä testattiin käytännössä muun muassa suurkeittiön pesuaineiden, renkaiden, katujen reunakivien sekä potilas- ja liinavaatevuokratekstiilien ja pesulapalvelujen kilpailutuksissa. Hankkeen pilottikilpailutuksissa saatujen arvioiden mukaan käytetyt vastuullisuuskriteerit eivät nostaneet hankintojen kustannuksia. Vastuullisuus ja talous eivät siis ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Voit lukea lisää Tampereen selvityksestä ja tuloksista täältä.

Miten tämä vaikuttaa minuun?

Kuntien budjeteissa ei pyöritellä pikkulukuja: julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain noin 35 miljardia euroa eli 16 % Suomen kansantaloudesta. Kuntien hankinnat näkyvät jokapäiväisessä elämässämme niin tallaamiemme katujen kiveyksiltä koulun tai päiväkodin ruokalautaselle. Emme aina edes huomaa, mihin kaikkeen kuntien hankinnat vaikuttavat.

Jokaisella Suomen 311 kunnasta on omat kunnanvaltuustonsa, joissa päätetään paikkakunnan asioista. Nämä päätökset vaikuttavat suorasti kuin epäsuorastikin jokaisen Suomessa asuvan elämään. Tämän vuoksi kunnan päätöksistä ja hankinnoista on syytä olla kiinnostunut. Kunnan edustajat ovat yleensä myös helpommin tavoitettavissa kuin kansanedustajat tai europarlamentaarikot, jolloin vaikuttaminen on tavallisen kuntalaisen näkökulmasta luonnollisesti vaivattomampaa.

Mitä voin tehdä asian eteen?

Äänestäminen, itse kuntavaaliehdokkaaksi asettuminen ja yhteydenotto kuntapäättäjiin ovat voimakkaimpia keinoja edistää asiaa. Kirjoita mielipidekirjoitus, keskustele opinahjossasi tai muussa kunnan yhteisössä ja ota rohkeasti esille vastuullisuusnäkökulma.

Nuoret Yritysvastuutoimijat tulee haastamaan jokaisen Suomen kunnan ottamaan asian esille omassa kunnanvaltuustossa. Me annamme myös lisävinkkejä kevään aikana, miten voit itse vaikuttaa vastuullisempien kuntahankintojen edistämiseen. Pysy siis kuulolla ja osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa yhdessä Mitä-verkoston, Reilun kaupan ja muiden kampanjakumppanien kanssa.